Kolmisen viikkoa sitten kirjoittelin, kuinka Fanni kävi eläinlääkärissä laihtumisen vuoksi. Erinäisen kummalliset ultralöydökset johti kahden viikon ab-kuurille ja kontrolliultraan viime viikolla, josta kävi ilmi että kohdun muutokset oli lääkekuurista huolimatta pahentuneet -> leikkausajan buukkaus ja kohdunpoistoon.

1337018431_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Eli kohtutulehdus se loppujen lopuksi kuitenkin oli. Oon jotenkin häkellyttävän kiitollinen, että se pirulainen löytyi ajoissa. Oon kuullut märkäkohduista vain kauhukertomuksia, joissa koira on ollut aivan finaalissa ja lääkäriin mennessä kiidätetty saman tien veitsen alle. Häkellyttävää se on etenkin sen vuoksi, ettei Fannilla ollut ainuttakaan niistä tyypillisistä oireista, joiden vuoksi hälyytyskellot yleensä käyvät soimaan. Mutta kaippa sitä tuntee koiransa sen verran hyvin, että jotenkin sitä aistiin kun kaikki ei ole kunnossa. Tilanne ei ultran mukaan ollut vielä akuutti, joten viikonloppu saatiin vielä odottaa ja käydä maalla ilakoimassa. Fannikin oli lähes oma itsensä, ei ehkä niin aktiivisesti pyrkimässä pihalle kuin normaalisti, mutta ei missään nimessä kipeän oloinenkaan.

Vai mitä sanotte tästä harhautusliikkeestä? Niin taas paimenta höynäytettiin... :D
1337018456_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Aamupäivällä vein Fannin klinikalle, jossa lääkäri selosti toimenpiteiden kulun ja laittoi Fannin uneen. Kun pakaraan pistettiin piikkiä ilman pienintäkään inahdusta tai liikahdusta, kuului eläinlääkärin suusta hämmästynyt "oho!" - oli kuulemma ensimmäinen chihuahua, joka ei ole päästänyt ääntäkään pistettäessä. Jätin Fannin lääkäriin ja lähdin itse kotiin, koska menin illaksi muutamaksi tunniksi vielä töihin. Onni on ihana eläinlääkäriasema, joka hoitaa huolella vaikka koko päivän. Toisaalta oli ihan kätevää, että Fanni sai rauhassa heräillä ja selvittää päänsä tokkurasta ennen kun toin sen kotiin uteliaiden seuralaisten luo. Kun seitsemän jälkeen hain mustuaista kotiin, niin siellä odotti jo ihan selväpäinen kaveri, toki koettelukset paistoivat kasvoilta. Hoitaja taivasteli, kuinka kiltti Fanni on ollut koko päivän. Ehkä se on vain vieraskorea? :D

1337018477_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Kotona Unna oli erityisen kiinnostunut Fannin voinnista ja tapansa mukaan nuoli koko potilaan pään kun päästiin kotiin. Fanni on pääasiassa vain nukkunut, haavan päällä on vielä haavalappu, joten bodyviritelmää tarvitaan vasta ylihuomenissa. Kauluria en viitsi edes harkita, tuon kokoiselle koiralle se on vähän turhan suuri lautasantenni. Rimadylin annoin juuri yötä vasten, vaikka erityisen kipuiselta se ei tuntunutkaan. Turha niitä on kai säästellä? Ja saapahan nukuttua kunnolla kun ei tule ikävä olo kesken unien. Nyt kaikki näyttää siis oikein hyvältä. Silti jotenkin jännityksen- ja pelonsekaisin tuntein sitä odottaa tulevaa. Muuttuuko luonne? Tapahtuuko toipuminen hyvin? Päivä kerrallaan.

1337018496_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Viikonloppu sai Ipen mielestä huippupäätöksen kun paljua tyhjentäessä se pääsi lutraamaan lämpöiseen veteen! Mulla on ollut varmaan kymmenen vuotta perinteenä heittää talviturkki ennen äitienpäivää, mutta nyt se sitten katkesi. Ja se on kyllä täysin paljun syytä! Kuka sitä jääkylmään veteen haluaa mennä, jos kaunista kevätiltaa voi ihailla lämpöisessä paljussakin?! Lauantai-iltana tuli taas puolisentoista tuntia siellä istuttua. Se on vaan niiiiin rentouttavaa. Ipenkin mielestä palju on ollut kovin kiinnostava juttu ja nyt vihdoin kun sai luvan mennä sinne itse lutraamaan, niin voi pojat! Onneksi laidat on sen verran korkeat, ettei se tohdi sinne kovin reteesti mennä itsekseen. Vois muuten olla tästä lähtien vähän ahdasta paljussa.

1337018517_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Kevät <3