Huh hei. Kello ei ole vielä kahta ja musta tuntuu, että olen tehnyt tänään jo kaikki mahdolliset virheet, erehdykset, mokat ja epäonnistumiset mitä nyt suinkin voi vaan kuvitella. Huomasin siis eilen, että Nokian epikset onkin jo tänään - ei ensi viikolla, kuten vielä eilen kuvittelin. Meirän hallilla oli luvassa ilmaiset (!) toko ja agi epikset, johonka lähdin Fannin ja Islan kanssa.

Tottakai olin aamulla jo aikataulusta vähän jäljessä kun nukkumaan menokin meni edellisenä iltana yhden tienoille. Matkalla Nokialle huomasin yllättäen olevanikin matkalla Poriin, eli yhden rampin liian aikasin otin ylös. Eiku ympäri ja takasin motarille. Kun pääsin hallille ja kävin ilmoittautumassa, kävi ilmi että tokokehässä aloitetaan ihan juuri. Just. Isla ei ollut vielä tehnyt edes aamutarpeitaan, koska lähdettiin niin tuli perseen alla kotoa. Äkkiä koira kakalle ja tokokehään. Huippua. Pyörittelin jo tässä vaiheessa silmiäni, että pitäiskö lähteä kotiin saman tien. Halli oli totaalisen uusi paikka Islalle, äänentoistolaitteet pauhas, pressun takana vedettiin mölliagia ja väenpaljous oli mittava. Sisäänmennessä Isla veti hajujen ja koirien perään ja silmät meni hedelmäpeliä, kun se ei tiennyt mihinkä olisi singonnut seuraavaksi, niin paljon kaikkea hauskaa tutkittavaa.
Me ei olla aikaisemmin tokoiltu kuin oman ryhmämme kanssa tai yksin, joten tämä oli varsinainen tulikoe sekä Islalla että minulle. Rauhoittelin itseni ja huokasin, että kokemuksen ja treenin kannalta - parhaamme tehdään.

[toko] ISLA Nokian epikset 11.4.10 from Laura J. on Vimeo.

Luoksepäästävyys (HYVÄ) meni islamaiseen tapaan eli ketarat ojossa selälleen kun joku ihana, uusi ihminen tulee häntä silittämään. RAPSUTA MUA! Siistiä...tätä täytyy ehkä vähän treenata...
Paikkamakuu (ERINOMAINEN) Olosuhteisiin nähdän loistava! Ekalla alas, pysyi hyvin (kävin kerran palkkaamassa heti alussa, ihan vaan kai rauhoittaakseni itseäni), ekalla ylös.
Seuraaminen kytkettynä (ERINOMAINEN) Alussa haki hajujen perään, lopusta parantui, mutta jäi vähän "haahuileva" fiilis.
Seuraaminen taluttimetta (ERINOMAINEN) Leikki-tuomarin kommentti: "Kadehdittavan hienoa. Paljon näkee bortsuja jotka hiipii seuratessaan, mutta tämä menee todella reippaasti ja ryhdikkäästi."
Maahan (ERINOMAINEN) Ekalla alas - epäilin, joten vilkaisin taakseni. Siellähän se pysyi. Ekalla ylös.
Luoksetulo (ERINOMAINEN) Isla ilmeisesti tietää paremmin, mistä tässä on kyse kun minä itse. Mehän vaihdettiin käskyä joku aika sitten, mutta nyt huomasinkin käyttäväni sitä vanhaa käskyä. Tuli, eikä empinyt kuten yleensä treeneissä. Vaikka vauhti ei ollut päätä huumaava, niin meni vähän pitkäksi.
Seis (PUUTTEELINEN) Paremminkin olematon. Ei pysähtynyt, ei toisellakaan. Sain ottaa sitten omaa tahtiani uudestaan. Pysähtyi, mutta epävarmuus paistoi sen silmistä.
Estehyppy (PUUTTEELLINEN) Tää on yleensä meiltä onnistunut hyvin, mutta nyt imi niin esteelle, että lähti omia aikojaan ja kun otin uudestaan ja hyppäsi käskyllä oli painattamassa johonkin jortsuun. Pysähtyi käskyllä, mutta kun menin viereen, liikkui.
Yleisvaikutelma (ERINOMAINEN) En voi olla kun tyytyväinen siihen, miten tämä kokonaisuudessaan meni. Meillä ei ollut ihan parhaat kortit lähtöasetelmissa, mutta kiva nähdä, että myrskyn silmässäkin voi vetää ihan kelpo setin. Eli vastaisuudessa kun lämmittelyt ja virittelyt on hoidettu onnistuneesti ja oma mielentilakin on kohdillaan voidaan oikeissa kisoissa tehdä aivan omaa tasoamme olevan suorituksen.

Juu, ja eihän se päivä suinkaan tähän loppunut. Lähdin viemään Islaa autoon kun agikentällä rakennettiin jo kisaavien rataa. Pihassa törmäsin chihututtavaan, jolla oli 12-viikkoinen pentu sosiaalistumassa koiravilinässä. Koska oli hirvee kiire mussuttaan sitä pentua, lämmittään vielä Fannia ja rataantutustumiseen, löin auton ovet lukkoon samalla kun katsoin, että "jaahas, avaimet on tuossa etupenkillä". Nice. Avaimet, koirat ja puhelin autossa ja ovet lukossa (- ja vara-avaimet Kyyjärvellä). "Osaiskohan joku murtautua autoon?" Tämä tuttavani soitti ystävällisesti poikaystävälleen, joka tuli hetken päästä katsomaan mitä asialle voi tehdä. Minä juoksin rataantutustumisessa vähän puolihuolimattomasti, koska en tiennyt saanko koko koiraa ulos autosta ajoissa. Onneksi tämä avulias nuori mies sai kuin saikin oven auki, ja me kerettiin Fannin kanssa radalle.
Videolta näkyy, että meno ei ole kummoista, itselläni oli takki aivan tyhjänä ja Fannia veti enemmän hajut ja nakin palaset, joita radalla oli.

[AGI] Fanni Nokian epikset 11.4.10 from Laura J. on Vimeo.

Päällimäisenä on helpottunut olo siitä, että koirat toimi kohtuu hyvin siitäkin huolimatta, että minä olin aivan totaallisen kahvilla. Ja helpottavaa huomata, että katastrofin aineksista voi kasata sellasen luomuksen, ettei yksikään eläin  loukkaantunut ja ihmisvahingoilta selvittiin. Toisin kävi koirien juomakupille, jonka unohdin maahan, minkä seurauksesta se meni tuhannen säpäleiksi kun peruutin sen päälle kotiin lähtiessäni. Aina ei mee nallekarkit tasan...