Vaan ensin viikon juhlauutiset: Fanni täytti eilen kokonaiset 5 vuotta! Onnea maailman asenteikkaimmalle koiralle <3 Synttärilahjaksi pikkumusta sai agilitytreenit. Kovin vaikutti mieleiseltä lahjalta.
Illalla pienet jäi treenien jälljiltä reporankoina kotiin, kun me lähdettiin Ipen kanssa Turkuun. Saatiin alle vuorokauden varoitusajalla peruutuspaikka Tanja Kottille. Kyllä sitä vähän joutuu kyseenalaistamaan harrastuksensa vakavuuden astetta, kun pimeimpään aikaan vuodesta lähtee ajelemaan parin tunnin päähän saadaakseen koiralle osteopaattista hoitoa. Pakko oli silti mennä. Kuukausi on nyt taukoa takana ja eilisen aamun allasajalla selän pyöristyminen näkyi entistä enemmän. Positiivista eilisestä vesijumpasta oli se, että Isla saatiin kävelemään diagonaalikävelyä pitkiäkin pätkiä ilman apupötkylää. Ravi sen sijaan oli vähän voimatonta.
Turkuun siis mentiin. Aika oli klo 20, joten vähän sellaista yövuoron fiilistä oli ilmassa kun ajeltiin Turkuun ja takaisin. Tanjalla oli joku käsitys Ipen tilanteesta jo ennestään koska olin konsultoinut häntä sähköpostitse jo aiemmin. Juteltiin kuitenkin vielä tilanne läpi ja sitten lähdettiin käsittelyyn. Tanja ei käytä klassista osteopatiaa (kuten Piira), vaan hänen menetelmänsä perustuu sisäelinten verisuonivirtausten avaamiseen, jotka vaikuttaa kaikkeen kropan toimintaan. Sisäelimet menee kuulemma samalla tavalla jumiin kuin lihaksetkin kun niihin kohdistuu törmäyksiä tai muita ulkopuolisia voimia. Kun verenkierto häiriintyy, niin se jumittaa elimen toimintaa ja se taas jumittaa sen ympärillä olevaa lihaksisto jne. Tää kuullostaa just niin lennokkaalta kun voi vaan kuvitella, kotiin tullessa sain vähän epäuskoisia mulkaisuja kun kerroin hoidosta.
Vaikea se on itekin kuvitella asia yhtäkkiä aivan toiselta kannalta mitä normaalisti on tottunut kropan toiminnasta ajattelemaan. Aika nopeasti vaan huomasi ihan omin aistein, että jotain kropassa todella tapahtuu kun alkuun tehtiin kuona-aineita poistava hoito, joka näytti lähinnä koiran halailulta. Välittömästi tämän jälkeen Ipen mahasta ja suolistosta alkoi kuuluua aivan jäätävä kurina ja lorina! En ole koskaan kuullut niin tiheää kurinaa koiran mahasta ja Tanjakin kysyi, että kuriseeko sen maha normaalisti. No ei kurise! Se kuullosti just sellaselta jylläykseltä, että kohta lentää ripaska ja lujaa.
Tämän jälkeen aloitettiin varsinainen käsittely, jossa käytiin rajaat kerrallaan aina kintereitä ja ranteita myöten, sieltä sitten noustiin rankaan päin. Isla oli varsin reilulla banaanilla oikealle eli suoliluu oli vinossa ja sitä myöden myös ristiluu. Rangassa ei ollut varsinaisesti lukkoja, vähän jäykkyyttä ylimenoalueella. Lanneranka oli kuitenkin ok, mikä oli ehkä ensimmäinen kerta ikinä!
Totta puhuakseni minä en ollut koko ajan edes ihan kärryillä siitä mitä tapahtuu, mutta suoraksi se joka tapauksessa saatiin. Epätasapainoinen se vieläkin on, vasen on heikompi kuten aina ennenkin.
Mielenkiintoinen ajatus Tanjalta oli ruokavalion merkitys koiran kropan toimintaan. Hänen mukaansa lähes kaikki koirat on enemmän tai vähemmän yliherkkiä viljalle, jonka vuoksi viljaa syövillä koirilla on tyypillisiä oireita kropassa: tietyt sisäelimet ei toimi kunnolla ja kroppaan kerääntyy kuonaa runsaasti, joka tukkii tilaa elimiltä ja jumittaa tiettyjä paikkoja kropasta. Ipellä oli kuulemma lähes kaikki tyypillisimmät viljaa syövän koiran "oireet" kropassa (kyljissä "geeliä", kaksi ensimmäistä kylkiluuta ahtaita, munuaisessa huono verenkierto, virtsanjohtimet ja virtsarakko kireinä jne) ja nämä kaikki kuulemma normaalisti tekevät juuri sitä oikealle banaaniutta. Ipe on syönyt ruotsalaista Roburia (Active&Sensitive) ja en kuollaksenikaan muistanut, että onko siinä viljaa vai ei. Ehkä riisiä, jos on. Tanja tuumasi vaan, että on todella hämmästynyt, jos tämän koiran ravinnossa ei ole viljaa. Heti kotiin päästyäni katsoin asian ja totta tosiaan, ruoassa on sekä riisiä että maissia! Me siis palasimme tästä päivästä lähtien vanhaan ja tuttuun Acanaan.
Loppupäätelmät. Koira viljattomalle ruoalle, jotta saadaan sisäelimet toimimaan niin kuin niiden pitäisi toimia. Tämä jo osaltaan voi helpottaa tilannetta kummastikin. Jatketaan fysiikkatreenausta, jotta saadaan vasemman puolen lihakset paremmin käyttöön. Jatketaan vesijuoksua. Tanja ei kuitenkaan nähnyt mitään syytä, miksi Ipen pitäisi olla treenitauolla. Hänen mielestään koira ei ole todellakaan niin huonossa kunnossa, etteikö se treenata saisi. Koska meillä on jo kuukausi taukoa takana, niin aloitetaan kuitenkin varovasti. Ensi viikolla hyppytekniikkaa ja ehkä parin viikon päästä ratatreeniä kevennetysti ja vähemmän toistoja kuin normaalisti. Voitte varmaan kuvitella kuinka onnessani olin kun ajelin kotiin yömyöhään?
Vaikka tää kaikki on yhtäkkiä niin outoa ja uutta, niin jotenkin silti kovin järkeenkäypää ja loogista. Tuloksia ei voi tietää kuin kokeilemalla, joten kuntokuuria jatketaan, mutta hiukan erilaisin maustein kuin aiemminkin. Seuraava aika Tanjalle on kolmen viikon päästä, jolloin pääsee näkemään jo ehkä kurkistusta sen koiran tilanteesta, joka ei syö viljaa ja treenaa jonkin verran.
Ps. Vaadin peuroille lakisääteiset heijastinliivit.
