Nyt otetaan pieni hetki ja pistetään mustaa valkoselle ensi vuoden tavoitteista.

Frida
Pieni punainen pyrkii löytämään ensi vuonna yhä syväluotoisemman sohvaperunaolemuksensa. Vielä on vaikea sanoa, tapahtuko tämä perusteellinen itsetutkiskelu Tampereella vai Karstulassa. Viimeistään Henkan kotiuduttua Frida saa koittaa taas citykoiran elämää, mutta jos neliöt käy Islan silmän alla liian pieneksi, saa Karstulan elinvoimainen kunta yhden elinvoimaisen asukkaan lisää. Fridan kliseinen uudenvuodenlupaus: muutaman sadan gramman painonpudotus ei olisi pahitteeksi.




Fanni


Fannin kanssa laitetaan yhtä isompi vaihde silmään ja aletaan tehdä tosissaan hommia. Viimeaikaiset naksuttelut ja temppujen nopeatempoinen oppiminen on osoittanut, että pirulaisessa on paljon enemmän potentiaalia, mitä olen siltä tähän asti vaatinut. Mikäli Fanni jatkaa islamaisten piirteiden apinointia, alkaa tuuliviirin motivointi ja draivi olla aika hyvillä korkeuksilla.


Agility jäänee meidän ainoaksi, mutta sitäkin tärkeämmäksi lajiksi, jossa tavoitteena on tietenkin juosta ne pari nollaa ja nousta kakkosiin. Tärkeintä on kuitenkin saada jokaiseen kisaan hyvä vire, jotta ei tarvihtisi ihan lammasta vetää perässä.


Mua kutittelis viedä tuo tulisielu luonnetestiin tai MH-luonnekuvaukseen. Fanni on sen verran kova, että tiedän ettei sen elämä siitä järkkyisi – olisi mielenkiintoista nähdä löytyykö siitä yhtään terävyyttä.




Unna


Little Miss Sunshine jatkaa hattaran huumaista elämäänsä ja toivottavasti selviää ensi vuodesta vähemmillä kolhuilla. Pieni tissienvälikoira aktivoituu naksuttimella ja listassa onkin paljon uusia temppuja. Jos vaikka aloitettaisiin ihan perus istu ja maahan ”tempuilla”. Johon se on 2½-vuotiaan koiran korkea aika oppia ne.


Kukkakeppi päässee polvioperaatioon kevään aikana, jonka seurauksena toivotaan lenkkeilyintoa.




Isla


Pieni pörrö viettää uudenvuodenaattona vuoden, Vuoden 2010 ensimmäinen tehtävä on tienkin terveystutkimukset. Luustokuvat ja silmäpeilaus. Jostain syystä mua jännittää suoraan sanottuna ihan perkeleesti nää. Tuomiosta riippuen tuleva vuosi on hyvinkin aktiivinen ja vauhdikas tai pahimmassa tapauksessa taivas putoaa niskaan ja nuollaan hetken aikaa haavojamme.


Suurin intohimoni, agility, on melko riippuvainen terveystuloksista. Mikäli luoja suo, jatkamatta tiukasti aloitettua treenausta jopa tiukemmin ja katsotaan milloinka ollaan kisavalmiita. Kisaikä saavutetaan heinäkuun 1. päivänä ja pikkujouluissa kuulin vähän sellaista ukaasia, että Eventuallyn tytöt starttais kesän AgiRodussa. Saapi nähä…


Kisaamista varten on kuitenkin vielä niin paljon tekemistä, ja tärkeintä on saada aikaan varma pohja. Kontaktit on olleet pieni murheenkryyni kesästä asti. Minähän olin kunnianhimoisesti rakentamassa pörrölle juoksukontakteja, mutta lankkutreeni tökki niin onnettoman paljon, että heitin hanskat tiskiin. Jätin koko kontaktit pois treenilistalta, enkä alkanut tekemään 2on-2offeja. Onneksi, sillä luin vasta eilen Trkmanin päivitetyn version juoksukontakteista ja tajusin, että olin tehnyt aika merkittävän tulkintavirheen aikaisemmista ohjeista. Lankkutreenissä ei haeta alusta asti osumaprosenttia kontaktille vaan sitä, että koira juoksee kontaktin loppuun asti, ei hyppää. Minä kun tuskailin, kun ei se piru vie ymmärtänyt täsmällisestä naksuttelusta huolimatta, että mihinkä ne askeleet sovitetaan. Mutta ei sen tarvitsekaan vielä ymmärtää!! Se on tehnyt koko ajan oikein ja hienosti, mutta minä oon odottanut jotain, mitä en olisi voinut vaatia siinä vaiheessa. Eli tästä viisastuneena odotamme kevättä innolla ja kaivan kellarista lankun ”puhtaalle pöydälle”. Toivottavasti saan nyt jotain tulosta aikaan kun lähestymisnäkökulma on muuttunut.


Muutoin agilityn osalta tulevan vuoden haasteet sijoittuu hyppykorkeuksien nostoon, estevarmuuteen, radanlukutaitoon . . . onhan noita!


Tokon osalta haetaan tiukasti TK1:stä ja loppuvuodesta kasataan vielä AVO-liikkeet kokoon ja korkataan mahdollisesti sekin luokka. Tokossa, niin ikään, ei ole mitään kiirettä ja luotetaan Even oppeihin jatkossakin. Toko on niin vieras laji mulle, että ilman kasvattajan tukea oltais menty aika varmasti perse edellä puuhun.
Ensi vuonna on tarkoitus myös käydä tutustumassa lampaisiin, jota odotan jo suunnattomalla innolla!