Seuraavan kerran kun on kisoihin lähtiessä jo sellainen olo, että nyt ei toimi mikään, niin tiedän jäädä kotiin. Ajelin sunnuntaina Hyvinkäälle valmiiksi e.v.v.k. -asenteella ja eipä se siitä paljon kummemmaksi muuttunut.
Ensinnäkin on ihan hiton tylsää olla kisoissa ilman seuraa. Makseissa kisasi vain muutama naamatuttu, joten aika yksinäistä siellä oli tällaisen introvertin olla. Toiseksi ilman seuraa ei introvertti saa ratoja videoitua. Tässä tapauksessa se osottautui lähinnä siunaukseksi, koska videot olis kelvannu vain "ei-näin" -luennon oppimateriaaliksi.
Leena Rantamäki-Lahtisen radat, jotka kaikki olihan mentäviä. Eka rata oli paras kolmesta, mutta kirjaimellisesti lähinnä mahalaskua, kun Ipe kynti kylkimyyryä ennen ja jälkeen 3. hyppyä. Hiukan oli Hyvinkään hallin pohjatuntuma vielä hakusessa. Itse asiassa luulin jo loppuradasta, että näinkö me taisteltiin against all odds itsemme voittajiksi, kunnes Ipe juoksi viimeisen esteen ohi. Teimme siis varsin kelvollista ja menevää nollaa viimeiselle esteelle asti. VOI NYT JUMALAUTA! Minä kun huolehdin vain siitä, ettei Ipe pongannut rengasta tullessaan viimeisestä putkesta, niinkuin moni muu koira meitä ennen ja unohdin sitten kunnolla ottaa kiinni vikalle hypylle. 19. hyppy heitti niin sivuun ja kun meidän lelu oli seinän vieressä radan ulkopuolella, joka oli kaukana (kaukana!), niin sinnehän se luikahti ohi viimeisen esteen. Ip kerkesi jo remmikorille, joka oli n. 15 metrin päässä maalista, mutta aattelin sitten että hyllyhän me ei oteta ja kutsuin takaisin. Se oli aivan liekeissä siellä, eikä meinannut ensin edes ymmärtää, että vitsi pääsenks mä uudestaan radalle?! Oli hakemassa jo putkeenkin uudestaan, mutta sain sen pidettyä hanskassa. Jotenkin ehkä armollista, että tästä tosiaan ei ole videota, koska siitä olisi ollut aika masentavaa kellottaa kuinka monta sadasosaa oltais jääty 4. sijasta eli SERTistä. Taso ei kuitenkaan ollut mikään tähtitieteellinen, joten ihan saavutettavissa se olisi ollut, neljänneksi tulleen etenemä oli 4 m/s.
Toinen rata. Pikkasen olin saanut ekan radan hallitusta kokonaisuudesta (ei nyt lasketa sitä viimeistä estettä) itseluottamusta ja puhtia, että hittolainen, kyllähän me tästä vielä noustaa. Helppo rata, ei mitään ongelmaa. Ipe oli hyvässä vireessä ja rata oli kirkkaasti mielessä päässä. Menin 2. hypyn taakse vastaanottamaan nistolla ja katsoin siinä sitten vielä ennen vapautusta seuraavaa estettä eli 4. putken päätä. Otin koiran vastaa, tuli hyvin niistoon ja heitin putkeen. JA SIINÄ SAMASSA. Ei jeesus, se olikin 4. putki?! Sinne meni. Jäin aivan monttu auki seisomaan siihen ja päätin sitten kävellä ulos radalta. Ipe ei ymmärtänyt, että edellisellä kerralla sai juosta radalla oikein olan takaa ja nyt leikki loppu kolmannelle esteelle. Oli siinä oikein voittaja-fiilis. Lähdin jäähdyttelemään ja hyvä ettei itku päässyt kun otti niin aivoon. Kuinka oikeesti voi olla pää näin levällään?
Kolmannesta radasta, joka oli hyppäri, ei ole edes ratapiirrosta, mutta eipä siitä ole paljon kerrottavaakaan jälkipolville. Lähdössä Ipe kiljui(!), varmaan yritti huutaa, että koita nyt nainen ryhdistäytyä! Ja koska kartturi ei ryhdistäytynyt, niin Ipe otti ohjat omiin käsiinsä. Kieltoja pari ja lopuksi keuli koko mopo, joten HYL oli tuloslistassa. Radasta jäi lähinnä mieleen se, että uskalsin kiellot alla käskyttää Ipen renkaalle suuntakäskyllä, koska siitä käännyttiin melkee 180 - kettu kokosi ja kääntyi <3
Jotta en vaivu aivan totaaliseen epätoivoon, niin sanottakoon se, että Ipe ei tiputtanut ensimmäistäkään rimaa! Siitä iso peukku ja plussa ja kuperkeikka ja pusu!!! Ja kontaktitkin toimi. Ja Ipe oli muutoinkin aika ihana. Eli se on vain toinen, jonka täytyy katsoa peiliin...
Ehkä tämä henkinen epätasapaino tästä korjaantuu kun saan mielenrauhan Islan terveydentilasta. Totta puhuakseni oon ollut aika rikki viikon verran, kun Ipen huuleen ennen joulua tullutta pattia ollaan yritetty tutkia ja viimeisin askel oli viime viikon keskiviikkona tehty raapenäyte, joka poissulki sikaripunkin, hiivakaan se ei ole. Ab-kuuri ei tehonnut, joten jäljelle on jäänyt koepalan otto, joka mitä todennäköisimmin otetaan keskiviikkona ja se lähetetään patologille. Kun on vähän pessimisti ja kauhuskenaarioihin taipuvainen, niin olen ollut varsin tukevasti mentally not available.
Mutta siitä lisää tuonnempana. Siihen asti - kuulemiin!
