Ja mehän ollaan ravattu! Alkaa meikäläiselläkin kunto nousta kohisten, kun Ipen pitkä ravi vaatii multa juoksuaskelia. Se Kickbike kuumottais entistä enemmän, sillä olis niiin kivaa rullailla menemään. Jos on viisi vuotta opiskellut, niin eikö olisi jo aikakin ottaa opintolainaa, jotta voisi kuntouttaa agilitykoiraansa? :D
Metsälenkkejä ollaan kokeiltu hiljaksiin, kahdestaan Ipen kanssa vauhti pysyy järkevissä mittasuhteissa ja ravi on helppo pitää yllä, mutta pienten kanssa yhdessä on vähän eri juttu. Jossain vaiheessa pienen pörrön päähän tulee vaan kertakaikkisen kova tarve alkaa juoksemaan ähäkutti-hippaa Fannin kanssa.
Mainostauko. Onneksi on varusteet sentään kohillaan reippaampaankin juoksulenkkiin ja sademyrskyisiin metsälenkkeihin. Mullahan kävi nimittäin sellanen pieni munkki tuossa kesän päälle, kun Haglöfs haki testipilootteja uudelle goren active shell -materiaaliselle takille. Perusteluni olivat ilmeisesti kohdillaan, koska neljästä suomalaisesta minä olin yksi onnekkaista. Pari viikkoa sitten Endo-takki tupsahti lähettipojan kantamana kotiin. Kyseessä on siis uusi gore-matsku, jonka pitäisi olla hengittävyydeltään samaa luokkaa kun huippuvalmistajien juoksutakit. Kuitenkin se on tuulen ja veden pitävä. Täältä lisää.
Tähän astisten kokemusten mukaan takki on ihanan kevyt ja todellakin soveltuu myös intensiiviseen liikuntaan. Juostessa olen jo muutamia kertoja käyttänyt ja tuntuu, kuin ei olisi takkia päällä ollenkaan. Eräs päivä lähdin auringonpaisteessa lenkille ja kesken matkan alkoi järjetön myrskytuuli ja vettä tuli vakaasuoraan. En kastunut eikä tullut kylmä. Toimii. Ainoa miinuspuoli koiranomistajalle on taskujen puute. Yksi rintatasku riittää puhelimelle, joten kakkapussit, namit, avaimet jne. olen joutunut opettelemaan pitämään housujen taskuissa.
Bioglucamin aloitettiin ilmeisesti vähän turhan rohkeasti, koska tänään lensi sellainen ripaska, etten pussiin saanut kerättyä. Eli pikkasen malttia sen kanssa näköjään tarvitaan. Maitohappobakteeria kylkiäsiks, niin eiköhän se tästä. Huomenna aloitetaan vesijuoksu, joka toivottavasti lähtee hyvin käyntiin. On kuulemma sellaisiakin koiria, jotka eivät vedessä kävele kunnolla ja liikkeet menee vaan huonommiksi. Vähän second opinion -maileja olen lähettänyt parille hyvälle fyssarille, mutta eivät luonnolisestikaan osaa sanoa mitään kun eivät ole koiraa nähneet. Kotin Tanjalle ollaan menossa viimeistään marraskuun lopussa, ellei satuta saamaan peruutusaikaa aiemmin.
Mutta ei se mithään. Me ravataan siihen asti! :D
(Ja viihdytetään itseämmä tällä Lean hauskalla postilla, käykää ihmeessä hankkimassa itsellenne hyvä mieli nostalgiasta.)
