Reilu viikko sitten palasin sateiseen ja jokseenkin harmaaseen Suomeen kesäisestä Itävallasta. Jollei koirat olisi odottaneet minua täällä kotona, olisin mielihyvin voinut jäädä Itävaltaan koko kesäksi. Niin mukavaa siellä oli.
Kotiinpaluun aiheuttamasta alkushokista selviydyttyäni olen taas kykeneväinen kirjoittamaan miten kaunis arki on lähtenyt rullaamaan.

Ipslaaki oli kasvanut kahden viikon aikana huimat 3 senttiä ja painoakin oli tullut, joten kotiovella tuli vastaan ihan erinäköinen penska kuin mitä lähtiessä olin tänne jättänyt. Luojalle kiitos, kaksilahkeinen kotieläin ei ollut saanut Islaa pilalle kahden viikon aikana, vaan paremminkin oli kunnostautunut oikein ahkeana ja tunnollisena lenkkeilyttäjänä ja kouluttajana. Oli melkoinen huojennus huomata, että pennulla on vielä jotain käytöstavan rippeita jäljellä. Hivenen kuumaksi se heittäytyi kun treenasin sen kanssa ensimmäisen kerran kahden viikon jälkeen, mutta termostaatti on taas kunnossa ja treenatessakin on oma pentumainen itsensä.

Pienet sain kotiin kotiinpaluutani seuranneena maanantaiaamuna ja voi sitä riemua kun kaikki mukulat oli taas kotosalla. Islan ja pienten erokin näytti tehneen ihan hyvää, sillä Isla on jokseenkin unohtanut Unnan piinaamisen. Sen sijaan Fanni ja Isla ovat löytäneet enemmän yhteistä säveltä ja leikkivät ajoittain ihan oikeasti. :D Fannin kiinnostuksessa Islaa kohtaan on kyllä hivenen hyväksikäytön makua, sillä Isla osoittaa kiintymyksensä kirputtamalla ja Fannihan rakastaa sitä kun Isla kirputtaa sen niskaa ja selkää. Joskus Fanni oikein hakeutuu makoilevan Islan nenän eteen ja nojaa kirputettavaksi.

Islan ja Fannin 'femma'

Näin sievästi Isla ja Fanni halii

Mutta tuuli muuttaa yllättäen suuntaansakin...

Viikko lähti mukavasti pyörimään, vaikka ajatukset oli vielä vähän levällään Itävallan reissun jälkeen. Tiistaina päästiin vihdoin aloittamaan Islan kanssa pentutoko, joka oli Fannin tokotunnin jälkeen Hervannassa. Isla joutui odottelemaan vuoroaan puuhun kytkettynä ja ajattelin etukäteen, että se nakertaa sen mänty-raukan matalaksi sillä välin, mutta ihan suhteellisen sievästi se jaksoi odottaa. Mitä nyt välillä kuului vaimeaa piippausta ja ohimenevien koirien luokse olisi rynninyt salamana.
Tokossa on komea sisarkaarti, kun Eve pitää Nasun kolmelle (Isla, Viima ja Raita) ja kahdelle muulle pennulle omaa pentutokoa. Ensimmäiselle tunnilla tuli katkerasti huomattuaa, ettei meillä ole kovin panostettu vielä tuohon tokoiluun. Kaikki muut pennut meni jo niin sievästi ja tehokkaasti, mutta meidän Ipslaaki osaa tehdä tehokkaasti vain peruutusta, vasenta/oikeaa, pujottelua, kasia, kyytiin jne... eli kaikki ei niin tarpeellista tokoa ajatellen. Tästä ryhdistäytyneenä meillä tullaankin kiinnittämään enemmän huomiota ihan "oikeiden asioiden" harjoitteluun - ainakin toistaiseksi. Temput on paljon kivempia! :D

Fannin agility on ollut jo reilu kolme viikkoa jäissä reissun ja töiden takia. Meillä oli sopivasti sitten kisat eilen sunnuntaina - melkein vuoden kisatauon jälkeen mentiin starttaamaan yksi agirata ja voi jösses! Ohjaaja olisi ilmeisesti tarvinnut enemmän treeniä kuin koira, sillä otin sitten HYLsyn unohtamalla radan! En oo koskaan aikasemmin unohtanut rataa, enkä edelleenkään ymmärrä, mitä eilen tapahtui. Rataantutustumisen jälkeen kävin radan monta kertaa mielessä ja silloin se saamarin putki oli siellä ihan oikein joka kerta. Radalla sitten menin ilmeisesti niin hyvässä imussa muurilta oikotietä suoraan hypylle, enkä muistanut ohjata putkeen. En edes siinä hetkessä ymmärtänyt tehneeni virhettä, vaan tuo kaksilahkeinen kuvaaja tokas radan jälkeen, että ihan hyvinhän se meni kunnes unohdit sen yhden esteen. Olin ihan, että ANTEEKS MITÄ?! Mulla ei ollut minkäänlaista mielikuvaa siitä, että olisin tehnyt väärän radan. Uskomatonta. Tulipahan tämäkin sitten nähtyä...
Rata löytyy videona täältä, ei ole hääviä katsottavaa. Pikkasen on sellasta talven jälkeistä kankeutta havaittavissa. Nollaa me ei oltais ilman unohdustakaan saatu, koska Fanni jäi iloiseen fannimaiseen tapaansa posettamaan A:n päälle, joten yliaikaa olisi tullut väistämättä.
Viikonloppuna on taas kaksi starttia Tamskin kisoissa, joihin lähdetään rennolla mielellä ja tehdään vaan kiva rata (toiveissa olisi tehdä tällä kertaa oikea rata).

Tänään saatiin Islan rokotusohjelmakin vihdoista viimein kuntoon, kun jaettiin aamupäivällä tehoste ja rabies. Nää virallisuudet on meidän kohdalla menneet kyllä kaikin keinoin mönkään, kun ensinnäkin Itella hukkasi rekisteripaperit matkalla Hervannasta Kalevaan ja jäljennyspyyntö on seissyt Kennelliitossa jo neljättä viikkoa. Rokotusohjelmakin myöhästyi ab-kuurin takia neljällä viikolla. Jospa näiden alkuvaikeuksien jälken virallisuudetkin saataisiin rullamaan ja paperit kotio, jotta saadaan niihinkin käytyä hakemassa merkinnät rokotuksista. Vaikka mitäpä me niillä vielä edes tehdään kun ei olla mihinkään tapahtumiin menossa, jossa papereita tarkastettaisiin.

Loppukevennyksenä kuva Wienistä, jossa koirien ulkoiluttajia pelotellaan 36 euron sakoilla keräämättömistä kakoista! :D

Tämä on meidän kahden viikon aikaisesta "kotirannasta". Leiripaikka oli lähellä pientä, mutta kaunista Veldenin kaupunkia, Wörtherseen rannalla