Nyt olis pääsiäinen. Ulkona paistaa aurinko ja ulkoilu on yhtä kuravellissä kahlaamista. Mutta ei haittaa! Kesä tullee!
Kevättä on niin rinnassa (molemmissa), että piti vähän tuunaa meidän ulkoasua. Eli ulkonäkö on hivenen eri, mutta turinat on samaa vanhaa skeidaa. Musta tulee isona kyllä koodari. Tän homman tekemiseen (valmiilla pohjalla) ei menny kun päivä :D Oikeesti, oli aika hirveetä säätöä...kantapään kautta. Nöyrin kiitos Juhalle bannerin väsäämisestä.

Isla antaa IKEA-rotalle rakkautta

Toi on ensimmäinen paikka, johon meillä kaupungissa paistaa aurinko. Fanni varastoi auringon säteitä huolellisesti.

Meidän kulunut viikko eteni aika rauhallisissa tunnelmissa, treenin ja levon tasapainottelussa. Maanantaina käytiin ennen töitä Tallilla heittämässä yhdet agitreenit, joiden tuloksena oli vaan hammaskireys. Pulihuolimattomasti, "mennään nyt kokeileen jotain" -moodilla ei sais koskaan mennä treenaamaan. Mitään katastrofaalista en onneksi saanut aikaan, mutta yhdet mitäänsanomattomat treenit pistää vaan ketuttamaan. Jotain positiivisuuden pilkahduksia näkyi hyppysuoraharkassa, jossa nostin yhden riman 45 senttiin (muut 40cm) ja Isla liiteli hienosti. Kovin vaivattomalta tuon hyppääminen ainakin vielä vaikuttaa. Tiukoissa ki/ka-treeneissä on vielä rimat 35-40cm, mutta sen kummempaa nyt ei voikaan odottaa keskenkasvuselta.

Tiistaina ohjatuissa treeneissä mentiin edellisviikonlopun Tamskin kisojen 3-lkn hyppyradan innoittamaa radan pätkää, joka onnistui yllätyksellisen hyvin. Oon ollut vähän huolissani siitä, että irtookohan toi ipana ollenkaan kun me ollaan tehty niin paljon pientä nysväystä tiukoilla kurveilla. Harvoin ohjaaja on iloinen koiransa repeilystä väärälle esteelle, mutta minä olin! Yritin ottaa sitä haltuun tiukasti, mutta Isla lukitsi selvästi suoraan edessä, kauempana olevan putken ja painoi sinne. Mua ilahdutti se! Muutenkin treenit meni mukavasti, vaikeahkot keppikulmat haki hienosti heti kun tajusin itse olla pois tieltä. Vuoroa odotellessa otin ki/ka-treeniä heittäen putken kautta vähän lisää vauhtia. Hyvin tuo kokoaan itsensä, mutta en viitsi hätäillä rimojen kanssa, koska haluan, että hypyt mennään viimesen päälle siivekettä nuollen.
Agi on kyllä sellasta tasapainoilua kaaoksen ja seesteisyyden välillä, että välillä tuntuu että loppuu happi kun yrittää pysyä veitsen terällä pystyssä.

Ai niin. Mä olen nykyään Etsijäkoiraliiton etsijäkoordinaattori. Kävin viime viikonloppuna hyväksytysti liiton järjestämän koulutuksen ja odotan innolla, että pääsisin tositoimiin pian. Toki toivottavinta olisi se, ettei meillä olisi hommia alkuunkaan, mutta käytännössä näin ei kuitenkaan valitettavasti ole. Innostuin tästä hommasta niin, että yritetään Islan kanssa liiton järjestämälle alkeiskurssille, jotta näkisin innostuisiko tuo hajutunnistuksesta. Mikä oliskaan hienompaa kun tehdä koiran kanssa ihan oikeesti merkityksellistä hommaa. Tie etsijäkoiraksi on tietenkin pitkä ja haastava, eikä kaikista treenaajista koskaan etsijäkoiria tulekaan, mutta harrastuksena treenaus olisi mitä loistavin.

Me ollaan maanantaihin asti Karstulassa, joten viikonloppu on kovin ulkoilun täyteinen. Koirat nauttii luonnon rauhasta ja kaikista ihanista houkutuksista. (Unna käy haukkumassa vieläkin aitan reunalla, vaikka ketut on jo supien ruokana mettässä.) Rita oli viikolla kantanut metsästä puolikkaan minkin postinhakureissulla, joten voitte kuvitella ettei täällä ole koskaan tylsää.

Vauhko pallokostaja lähestyy...

Karkuun!

Pikaisella Kyyjärvi-visiitillä Isla keksi uuden huvin. Henkka pesi painepesurilla autoa ja ajattelin, että Isla varmaan lähtee luikkimaan kauemmas pesurin kovan äänen takia. (Se ei oo mikä tahansa painepesuri vaan sellanen turbomalli, josta kuuluu oikeesti kauhee möykkä.) Mutta kas kummaa, vesisuihku voitti kovan äänen ja autonpesusta ei meinannut tulla mitään, kun siellä oli yks vesihirviö hampaat irvessä metsästämässä vesisuihkua!