...on alkanut! Viime viikon mahtavat kelit viilenivät onneksi vähän vapuksi, vaikka eipä se tainnut suurinta juhlakansaa viilentää senkaan vertaa. Kävin kahdesti vappuaattoiltana keskustassa: ensimmäisen ja viimeisen kerran. Ei-haalareissa, ei-teekkarina, ei-humalassa sitä tunsi itsensä lähes ulkopuoliseksi kaiken sen tungoksen keskellä. Hämeenkadulla ja Tarastejärven kaatoapaikalla oli hämmentävä yhdennäköisyys lauantai-iltana, joten päätin siirtää vappupäiväkävelyn koirien kanssa pois keskustasta johonkin, missä ei olisi niin paljon lasinsiruja.

Mehän mentiin Pispalan harjulle! (Pahoittelen näitä ankeita kännykkäkuvia...)

Siellä sai ulkoilla ihan rauhassa, kun vappupäivänä ihmisillä oli ilmeisesti jotain muutakin tekemistä kun lenkkeillä. Fiilisteltiin alati vaihtuvaa vappusäätä (aurinkoa, rakeita, lunta, navakkaa tuulta...), furminoitiin Unnaa ja Islaa bikineihin ja lopuksi tietenkin hain itselleni kaksi munkkia Näkötornin kahvilasta. Dagen efterin sijaan kärsin siis sunnuntai-iltana toinen-munkki-liikaa efteristä. Sunnuntai-iltana kärsin myös hullusta variksesta, joka kävi päälle kun treenasin tokoa Ipen kanssa. Mikä ihme näitä kaupunkilintuja vaivaa?!

Maanantaina palattiin takaisin tiukkaan treeniaikatauluun, kun iltapäivällä mentiin jäljelle. Meidän taajamajäljet on olleet vähän sitä sun tätä, mutta nyt oli Ipe the Nenä palannut takaisin! Aivan tajuttoman tarkasti kulmat ja kaikki ilman pienintäkään epäilystä. Taas mentiin sitä vauhtia, etten meinannut 10 metrisen liinan kanssa perässä pysyä. N. 100 metriä ennen maalia tuli puistossa vastaan poikalauma ajokoirapennun kanssa, joka oli Ipesta aivan mielettömän suloinen. Pakko oli käydä vähän häntää heiluttamassa pennelille, mutta kun pyysin takaisin ja käskin uudestaan hommiin, lähti jäljelle taas kun ei mitään. Älyttömän hyvä jälki! Lisää näitä!

Illalla oli kesäkauden ekat treenit, joka tarkoitti ulkotreenejä. Palasimme siis vanhaan tuttuun Niihamaan, jossa meitä odotti myös ihana vanha tuttu eli Viima-sisko. Viiman kartturi oli talven poissa äippäloman vuoksi, mutta nyt palasivat takaisin treeneihin. Ihanaa, kun on taas siskokset kasassa. <3

Ipe ei meinannut pöksyissään pysyä, kun oli niin jännää JÄNNÄÄ treeneissä!

Ulkona mentiinkin kun villivarsat laitumella konsanaan; mullon kulmurin kuva sormessa kun tuo pörröinen kävi vähän kuumana ja minä fiksuna vähän ärryytin sitä pallolla. Välistävetoja treenattiin kolmella hypyllä. Me päästiin kaks. Oikeesti kaks. Ei tullut mitään, tuo oli silakkana joka paikassa, mutta ei siellä missä piti. Silakkuus toimi keinutreenissä hienosti, draivia oli niin että juoksi hyvin päähän ja nätti 2on-2off. Ratapätkällä jo hieman väsähtäneinä taisteltiin tiukkojen takaakiertojen kanssa, kun olin aina tiellä tai myöhässä tai jotain muuta, joka aikaansai lentäviä rimoja ja rumia kenguruhyppyjä.