Arvatkaa kuka tää on ?

Se on Iiris. Se villakoiran ja snautserin rakkaudenhedelmä, jonka avustin maailmaan 7 viikkoa sitten. Se on jo iso pörrö. Tai no, Unnan kokoinen, joten ei se nyt niin kamalan suuri kuitenkaan ole. Aika ihana se kuitenkin on. Se jää onneksi mun serkulle, niin päästään näkemään jatkossakin. Eli sehän on sitten meidän koirien pikkuserkku! :D Frida ja Fanni ei ensimmäisen nuuhkaisun jälkeen noteerannut pentua mitenkään, Islaa kiinnosti ja Unnaa arvellutti.

Iiris oli Ipen mielestä mystinen tapaus.

Sunnuntaina Tamskin agilityn alkeiskurssikarsinnan jälkeen (jestas, että oli paljon hyviä koirakkoja!) käytiin siis sukuloimassa.

Team Paimensalama ja Lentävä Lihapulla innostuivat keppileikeistä

Fanni tähystää voimalinjalla

Tuo kärpäsen paska tuossa etuoikealla on Unna. Ja jos oikein tihrustatte, niin saatetta nähdä taustalla Severin.

Ilmotan Fannin seuraavalle Survivors-tuotantokaudelle. Se pärjää vaikka pajunoksilla.

Maanantai-illan treeneissä Saara antoi mahdollisuuden ottaa revanssi Lehtiön lauantaisesta radasta. Intoa puhkuen mentiin radalle ja tultiin lyötyinä pois. Ei se piru ottanut onnistuakseen. Ihan samanlaista sähläystä kun koulutuksessakin. Ja ne samat saaterin kohdat. Ipe on pikkasen laittanut vaihdetta silmään radalla, joka on saanut aikaan sen, että ilmanvastus sulkee korvat. Ei tuu käteen, ei. Voisin laittaa tuon Lehtiön radan agi-raamatun väliin ja palata siihen aika ajoin. Sitten kun me päästään se joskus nollalla läpi, niin ollaan hyviä. Someday...