Iperius.

1322323103_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Rakkaalla lapsella on monta nimeä. Isla, Ipe, Ip, Ripe, Ripelius (se kuuluisa suomalainen säveltäjä...) ja nyt Iperius. Mietin monta päivää, miks se kuullostaa niin kummalliselta, kunnes tajusin sen kuullostavan ihan neuvostoliittolaiselta lentoyhtiötä, joka nauttii sosialistisen kansan vankkumatonta luottamusta. Me ollaan siis takaisin siinä vanhassa ja kunnollisessa Ipessä.

Potkurikone kävi viime viikolla ensimmäisissä agitreeneissä sitten lokakuun ekan viikon. Jotenkin hämmentyneen oloinen vuoroa odotellessa. "Saanko ihan oikeasti mennä radalle?" Kun katseli Inton ja muiden treenikavereiden menoa, niin alkoihan se pieni kipinä sieltä tulla esille. Nipsun kanssa pitivät puhallinorkesteriharjoituksia kurkkupilliensä kanssa. Mentiin medihypyillä ja tehtiin 2X2 lyhyttä ratapätkää. Teemana vauhti ja eritoten alku- ja loppusuorien nopeudet eri ohjaustavoin. Hämmentävää oli huomata, että Ipe todella on alkusuoralla nopeampi kun juostaa yhtämatkaa kuin jos menen ottamaan suoran päähän vastaan. Loppusuoralla (kepit-hyppy-hyppy) vedätys oli nopeampi, vakka yleensä en herkästi lähde kepeillä vedättämään. Olen nimittäin luullut, että vedättämisen aikaansaama haukkuminen kepeillä hidastaa sitä, mutta ehkä näin ei olekaan. Pitääkin pitää vähän enemmän sekkaritreenejä.

Isla on ollut nyt kolmisen viikkoa viljattomalla ruoalla. Sisäelintoiminnoista en osaa sanoa, mutta yksi aika merkittävä muutos on tapahtunut. Sen kaulanahka on pienentynyt ehkä kolme kokoa! En aiemmin edes tajunnut kuinka ylimitoitettu kaulaheltta sillä oli, kunnes se katosi. Se oli oikeasti sellanen heltta, joka seistessä lörpötti kuin lehmällä. Nyt siitä on enää pieni murto-osa jäljellä. Juuri sen verran, että jos helvetti jäätyy ja Ruotsista tulee maailmanlaajuinen suurvalta, niin voin ravistaa koiraani niskavilloista.

Loppukevennyksenä videoturhake, jonka kuvasin sunnuntai-iltana sen jälkeen kun olin pitänyt 2on-2ff-koululaisille luennon positiivisesta ehdollistamisesta ja naksuttelun monipuolisuuden tärkeydestä. "Koirasta tulee oma-alotteinen ja aktiivinen, kun sille naksuttelee mitä erillaisimpia juttuja. Ei haittaa vaikka temput olis täysin hyödyttömiä arjen kannalta." Ryhdistäydyin sitten illalla ja practise what you preach -mentaliteelilla annoin Ipen ihan itse tarjota toimintaa. Mitä vielä, ei tuo koira osaa näköjään olla hyödytön - se tarjosi iltaruokansa eteen siivouspalveluja! Pieni tyynyntamppaaja: