Henkka arvostaa tätä mun "laitan-vaikka-satoja-euroja-koirien-huoltoon-mutta-omasta-hieronnasta-en-raaski-maksaa" -mentaliteettia ja kettuili otsikon kysymyksellä eilen kun tultiin Riihimäeltä kotiin. Laioksen osteopatiakäsittely on nyt siis takana päin ja kovin huojentunein fiiliksin katsellaan tulevaisuuteen. Hieroja oli siis aivan oikeassa, lanneranka oli virheasennossa, joka aiheutti vetoa ylimenoalueelle ja niskaankin asti. 45 minuutin täyshiljaisuuden ja vähäeleisten käsittelyotteiden jälkeen ranka oli saatu oikenemaan. Voi olla, että kärsin jossain määrin plasebovaikutuksesta, mutta jotain siellä oikeasti tapahtui koska nyt päivän jälkeen olen hämmästellyt jo useampaan otteeseen kuinka erinlainen koko koira on. Heti käsittelystä lähdettäessä hämmästelin autolle kävellessä kuinka vapautuneet takaliikkeet Islalla oli. Ei ole moisia kuuna päivänä nähty! Pihdimpi vasen takanen ei ole enää niin pihti kuin ennen ja seisoessa paino näyttää jakautuvan tasaisemmin joka jalalle, koska takajalat ovat vakaammat.
Mikään simsalabim-juttuhan tämä ei ollut ja mennään parin viikon päästä uudestaa. Laioksen mukaan rangan virheasennot on kuin sipuli, sitä on kuorittava kerros kerrallaan ennenkö tietää mitä sieltä lopulta tulee. Eli mennään uudestaan, jotta selviää oliko lannevinouman alla vielä jotain muuta hoidettavaa.

Saatiin loppuviikko lepoa treenauksesta, joten jälkikurssin loppukoe sopi aika mukavaksi aivopuuhaksi tälle aamulle. Reipas metsäravi liinassa oli tarpeeksi rauhallinen liikunta muoto ja jäljestäminen vei mukavasti kertynyttä puhtia (ks. kuva). Oli tosiaankin aika saada alkeiskurssi päätökseen n. ½h vanhalla jäljellä, jota ei tällä kertaa enää merkattu. Aikaisemmin kun on itse tiennyt missä jälki kulkee on saattanut vaikuttaa koiran hallintaan sen mukaan. Nyt jännäsin, että kuinka käy kun en tiedä itse yhtään missä jälki menee. Mutta jännitys osottautui turhaksi, koska Isla teki niin hienon keskittyneesti töitä, että mulla ei ollut epäilystäkään etteikö se hoitaisi sitä kotiin. Eli en voinut kuin luottaa koiraan ja tarkkailla tulkittavia eleitä. Nyt alan jo erottamaan milloin se on jäljellä ja milloin tekee pistoa. Ryhti muuttuu kevyemmäksi ja hypähtelee sivulle kun käy tarkistamassa pistoja. Jäljellä taas on kun väsymätön höyryveturi, joka paahtaa eteenpäin. Mentiin niin ripeästi ja suoraan jäljellä, että maalikoira ei ollut kerennyt edes maaliin, mutta hieno ilmaisu tuli kun mentiin vähän alkuperäisen maalin ohi, jossa maalikoira oli tulossa vastaan. Epäilen, että se ilmaisu jo hetkeä aikaisemmin, mutta koska en nähnyt/tiennyt onko maali siinä en tajunnut palkata siihen. Mutta yks parhaista jäljistä, mitä ollaan tehty! Ja alkeiskurssi on siis onnistuneesti suoritettu! Nyt vaan kovaa treeniä ennen kun päästään jatkokurssin jälkiä työstämään.

Islalla on aina kamala into ja sitä myöden kiire jäljestäessä ja aikaisemmin sen takapotku on pihtikintun takia ollut sellasta tylsillä luistimilla potkivaa, joka tuntuu liinan päässä nykivänä. Osteopatian vaikutus tuli todistettua jo jälkihommissakin, koska sen takapotku oli nyt jäntevä ja eteenpäinvievä, että oli ihan työ pidellä sitä välillä. Veto oli tasaisempaa ja voimakkaampaa.

Hauska nähdä, onko muutosta myös agilityn tai tokon saralla, kunhan taas päästään treeneihin. Saatiin lupa treenata jo ensi viikolla kevyesti, joten maanantain treenit otetaan rauhallisesti ja keskiviikkona onkin onneksi mun koutsivuoro, joten Islan ei tarvitse tulla treeneihin mukaan ollenkaan.