Koko viikonloppu meni kennelpiirillä istuen ja Tallilla seisten. Meillä oli Tamskin järjestämä ja Saviojan Annen vetämä agilityn koulutusohjaajakurssin ensimmäinen viikonloppusetti. Ja aikamoista settiä olikin. Suurin osa oli ihan tuttua juttua ja itsestäänselvyyksiäkin, mutta osallistujissa oli vihreämpiäkin joten onhan se syytä aloittaa alusta.
Muutamia kivoja oivalluksia ja ideoita treeneihin sain, joten ei sinänsä turha viikonloppu. Treenikaverit voi jo henkisesti alkaa valmistautua "solmussa" olevaan putkeen - eli ylämäkeen sisään ja mutkan kautta alamäestä ulos. ;D Niin ja harkitsen jo vakavissani, että vaihdan Islan treeninakit omenanpaloihin :D Demoissa oli yks ylisymppis mies-beagle-koirakko, joka tuli tänään kurkkupussin kanssa, koska se koira on ihan hulluna tuorekurkkuun ja vielä taipuvainen lihoamaan, joten ei muuten kalorit kilisi kun palkkaa kurkulla! :D Ainoa asiahan, jota Isla oikeasti kyttää on omena. Vaikka se olisi umpiunessa makkarissa, niin se tulee muutama sekunti ensimmäisen puraisun jälkeen kylkeen kiinni ja pyytää päästä osingoille.
Demokoirakoiden kouluttaminen oli mielenkiintoista ja se kirjo mitä niissä koirakoissa oli, oli kyllä mielenkiintoista seurattavaa. Siellä oli muuta (toivottavasti) Tamskin tulevaisuuden tähti, niin hienoa menoa noviiseiltakin nähtiin.
Arkiston uumenista - kuvaa jotenkin hyvin koko viikonlopun tunnelmia:
Kävin eilen tyhjentämässä päätä koko päivän koulutuksen jälkeen Islan tokotreeneillä ja ei mennyt ihan putkeen. Ei tainnut olla ihan paras moodi ohjaajalla, koska tuskin koirassa on vikaa jos sitä ei saa menemään maahan. Ei piru millään. Heitin sitten hanskat tiskiin jäävien kanssa ja otin luoksetulon. Itsevarman jätin koiran ja astelin välimatkan päähän - hihkaisen iloisesti "tule!" ja mitä tekee koiraa?! LYÖ MAAHAN SILLÄ SEKUNILLA!! Muutama masentunut perkele taisi päästä ja jätin treenit siihen - olin aivan liian hiilenä jatkaakseni touhua. Tyynen rauhallisesti keräsin kimpsut ja lähdettiin kotiin. Eihän sitä pettymystä voi koiralta peittää vaikka yrittäisikin. Isla katsoi surusilmin mua kun käveltiin kotiin ja toistuvasti tuli sivulle täydellisen oikeaoppisesti seuraamaan ja yritti kovasti näyttää, että "kyllä mä hei oikeesti jotain osaankin..." Ole näitten kanssa sitten uskovainen.
Tänään oli pakko mennä nollaamaan eilinen katastrofitreeni ja mentiin Sorsikseen iltalenkillä, jossa on sopivasti häiriötäkin kun ulkoilijoita ja ohikulkijoita menee sopivan harvakseltaan ohi. Nyt oli aivan eri ääni kellossa ja jäävät meni aivan kympisti ja luoksetulo hyvä. Kyllä oli hyvä fiilis ja helppo kehua vilpittömästi.
Testasin samalla Islan "tassuisuuden", josta kurssilla oli puhetta. Eli heitin pallon eteen ja noutaessa katson kumpaa kautta se kääntyy takaisin. Empiirinen tutkimus osoitti, että oikea tassu on jossain määrin vahvempi eli n. 3/5 kääntyi vasempaa kautta takaisin. Mutta niin selvää tassuisuutta ei ollut kuin uidessa. Uidessahan Isla kääntyy lähes aina vasempaa kautta takaisin.
Viikon muut treenit meni kaikin puolin kivasti, erityisesti torstain 2h:n aksatreenit Eteläpuistossa oli superkivat. Johanna meni Fannin kanssa, koska se juoksee ensi lauantaina Takujen kisoissa yhden radan sen kanssa. Minä treenasin sitten Islan kanssa ja se oli ihanan kuuma. Kuppi pysyi pystyssä, mutta sopivasti läikkyi silloin tällöin yli laidan. Siihen selvästi vaikuttaa toisen perheen koiran (Fannin) läsnä olo ja se kuuluisa mustasukkaisuus sai siitä ihanan säpäkän. Johannan avustuksella sain taas loistavia oivalluksia maksinäkökulmaan, eihän mun ole tarvinnut hitaan minin kanssa mitään linjauksia koskaan ikinä miettiä, mutta kummasti on nämäkin asiat otettava huomioon Islan kanssa. Kiitos Johanna hyvistä neuvoista!
