Reissun jälkeen otettiin aika tiukasti kiinni arjen syrjästä. Viime viikko meni huolella töiden, koulun ja treenien parissa. Onneks Henkka on kotona, niin koirilla ei ole enää työpäivänmittaisia hengailupäiviä.

Ihan alkuun täytyy tehdä paljastus. Aikoinaan kun chihupiireistä alkoi katseet suuntautua entistä vahvemmin harrastuskoirien suuntaan, yksi rakas chihuharrastaja-ystäväni uhkasi ampua mut sinä päivänä kun näkee mut treeniliivissä. Itsekään en ole moisista erotiikan tappajista koskaan välittänyt, mutta kun vajaan vuoden pyörittelin limaisia ja märkiä leluja taskussa ja kaikkien takkien taskun pohjat on nameistä tuhraantuneita, alkoi mieli kummasti muuttua. Pitkään etsin hyvää mallia, kunnes vastaan tuli JeMS-treeniliivit, joita uffit suosittelee kaikille koiraharrastajille! Kevyt ja ei liian pitkä nopeaan liikkumiseen. Taskuja on joka lähtöön, joten kaikki tarpeellinen kulkee kätevästi mukana. Olen pahoillani, Hanna, nyt mulla on treeniliivi. (Pitänee pitää sen alla luotiliiviä...)

UFFIt suosittelee JeMSin treeniliiviä!

Lelu on kätevästi selän patukkatasukussa, josta se on nopeasti heitettävissä.

Pienetkin osaa. Noin matalalta kun kun otetaan kontaktia, ei auta muu kuin kenottaa.

Maanantain tokotreenit meni pitkän tauon jälkeen hyvin. ALO-hyppy oli kasautunut Islan mielessä loman aikana. Tehtiin muutama kokonainen suoritus moitteettomasti. Tää on kyllä yks hauskimmista ominaisuuksista, jota Islalla on treenatessa. Joskus tuntuu, etten saa sitä hoksaamaan jotain juttua millään. Mutta annappa asian hautua viikko tai pari, niin se on opetellut sen ihan itekseen!
Noutokapulan kanssa nostettiin kierroksia niin, että saatiin vähän meininkiä sen kanssa. Hienolla innolla nouti ja kantoi lähes joka kerta hyvin, vaikka tätä on niin vähän treenattu. Kerran otti päästä kiinni, josta huomautin - tämän jälkeen korjasi. Luovutusta uupuis meidän noudosta. Siinä onkin pala purtavaksi. Ruudun kanssa mentiin takapakkia. Ja kirjaimellisesti pakkia. Ennen taukoa tehtiin tyhjällä ruudulla ja apupalkkaajalla ihan kelpo toistoja. Nyt en ottanut apupalkkaajaa, jonka seurauksena Isla lähti innokkaasti, mutta kun huomasi, että ruutu on tyhjä, pysähtyi ja kääntyi katsomaan mua. Kun annoin toisen käskyn, niin ryökäle meni peruuttaen ruutuun! Mistä se näitä keksii?! :D

Tiistain agitreeneissä otettiin jo meille entuudestaan tuttua niistotreeniä. Pakkovalssia hiottiin myöskin - miten se voikin olla toiseen suuntaan niin vaikea? Harjotuksen puutetta. Kepeillä menin tyhmänä koittamaan, että kuinka Isla kestää paineistusta ja hetsasin aika voimakkaasti saadakseni nopeutta. Noh, sehän jätti viimesen välin pujottelematta ja sitten kun jätin hetsauksen pois, niin ongelma toistui. Joka helvetin kerta. Ahneella on paskanen loppu. Sainhan mää se viimein menemään oikein, mutta kyllä harmitti.
Hyppytekniikkaa otin rutkasti. Ensin ihan perussarjalla (6 jalkaa) ja sitten korkeuden arviointia viimeistä rimaa nostamalla ja viimeisenä etäisyyden arviointia viimeistä estettä loitontamalla (8-10-12-14 jalkaa). Viimeisessä, joka todellisuudessa oli reilu 15 jalkaa, luki hyvin välin ja otti suosiolla kaksi laukkaa. Kerran koitti venyttää yhdellä laukalla, mutta taisi itsekin huomata, että kävi aivan liian työläästi.
Rimat on nyt olleet korkeimmillaan 45cm, jolloin ollaan treenattu ihan suoraa, pitkää hyppyä. KI-KA:n (kokoavien hyppyjen) kanssa täytyy työstää riman nostaminen ihan erikseen.

Torstain agitreenit jäi Fannilta väliin juoksujen takia, mutta onneks mulla on nyt tuo toinenkin syöksysämpylä, jonka voi ottaa tuuraamaan. Eli Isla pääsi heti torstaina uudestaan treeneihin. Tehtiin ASB:n innoittama yksi 3-luokan häkkyräväkkyrä, joka oli aika haastava, mutta kyllä se kerran taidettiin tahkoa ehjänäkin läpi. Ihan keltanokkahan tuo on radanluvussa, kun välillä sinkoaa aivan päättömänä johonkin outoon paikkaan, mutta kyllä sen kivasti saa taipumaan ohjaukseenkin kun oikein pistää tiukille. Mutta tällasten kiemuroitten kanssa huomaa kuinka hirveän paljon on vielä hommaa joka suhteessa. Ja ne kontaktit...ei edes puhuta niistä.
Treeneissä näin Johanna uuden toivon. Iiiiihanan Vauhti-sheltin, josta kuullaan vielä!

Sellanen viikko. Arki maistuu ihan hyvältä taas. Tai senhän takia meillä näitä koiria on, että ne tekee arjestakin juhlaa, eiks vaan? Perjantai-iltana kun käyt koiran kanssa iltalenkillä ja äyskäröit kumpparit täyteen lunta, joita et vaivaannu puhdistamaa, koska kotiovelle on enää kivenheitto. Matka umpihankisen kentän läpi käykin arvioitua hitaammin ja lumi sulaa saappaisiin ja varpaat jäätyy tunnottomiksi. Kun pihassa huomaat, että sulla ei ole avaimia tai puhelinta jolla soittaa joku avaamaan alaovi, niin onhan siinä juhlan tuntua kerrakseen.