Tää viikko on ollut murros syksyn ja talven välillä. Nyt on sellanen fiilis, että on talvi. Ihanaa polttaa iltaisin kynttilöitä ja istua villasukat jalassa koiralauma sylissä sohvalla. (Joo-o, ne istuu kaikki sylissä yhtä aikaa!) Muutoksen kourissa tehtiin perjantaina suursiivous, oli muuten puhdistavaa käydä kaappeja läpi ja pistää paperinkeräykseen kolme kassillista tavaraa. Kaikkea sitä ihminen säilöökin vuosien varrella!

Viikonloppu meni poikkeuksellisesti pääosin kouluhommien parissa - onneksi oli (mieltä) lämmittävää lukuseuraa:
1289757001_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Treenien suhteen alkuviikko on ollut aika vaisu. Maanantaina mentiin Mapen reeneissä medikorkeuksilla vähän himmaillen, koska osteopatia oli perjantailta alla. Keskiviikon valkkuryhmän treenit oli onneksi mun vetovastuussa, joten Isla saikin hyvää saumaan huilipäivän.
Fannin tiistaiset treenit meni vähän hissusti, kun tuo pieni on taas kipeä. Tai enhän minä tiedä mikä sillä on, mutta huonovointinen se on ollut. Vaisu ja haluton. Nieleskelykohtauksia ei ole tullut, mutta jotenkin muuten sillä on vaikea olla. Ottaa niin sydämestä kun normaalisti tuhannen tättähäärä on surusilmäinen hissuttelija. Pitää käydä sen kanssa eläinlääkärissä, jospa joku keksisi mikä sitä oikeasti vaivaa.

Loppuviikosta ollaan otettu päivittäin noutotreenejä Ipen kanssa. Se alkaa olemaan jo voiton puolella. Nyt pitäminen alkaa olemaan ihan hyvä idea sen mielestä ja pystyn silittämään päätä ja poskia niin että kapula pysyy suussa. Suurin työ taitaa tällä hetkellä olla se itse noutotapahtuma - tuohan rytisee tuhatta ja sataa ja hyppää kapulaa kimppuun liu'uttaen sitä etutassuillaan ennen kun ottaa sen suuhun. Eli olisko hyviä malttiharjoitusvinkkejä ryysijälle?

Eilen käytiin koko perhe lenkillä. Taivas pudotteli märkiä tiskirättejä tuutin täydeltä ja ketään ei näkynyt missään. Koirille takit niskaan, koska satava lumi oli todella märkää. Kaikki pysyivät kuivina ja menivät iloisesti haastavasta säästä huolimatta. Jopa Unna!

Tänä aamuna oli aikainen herätys ja suunnattiin Valkeakoskelle katsomaan lampaita. Edellisen lammastelun jälkeen jäi niin hampaan koloon, kun viimeiselle kierroksella tapahtui edistysaskel, mutta ei kuitenkaan syttymistä. Ajattelin, että kolmas kerta toden sanoo. Nyt syttyy jos on syttyäkseen. Vaan ei. Sama homma jatkui. Ekat pari kierrosta kiinnosti taas enemmän lampaanpaska ja lampaiden jahtaus. Kolmannella kierroksella alkoi oikea taajuus löytyä ja lähti hakemaan taas hakukaarelle, mutta juoksi tasapainopisteen läpi. Häntä oli matalalla ja ryhti keskittyneempi, mutta ei kuitenkaan tarpeeksi intensiivinen jotta voitaisiin mistään syttymisestä puhua. Ehkä yhden kerran sain sen pysähtymään tasapainopisteelle ja päästiin muutama askel kuljettamaan ilman hirveetä ryntäystä. Sitten kun Islan touhu alkoi olemaan oikean suuntaista, niin minä en enää pysynyt touhussa mukana. Pyysin Peteä ohjaksiin ja hän saikin vähän aikaa ihan hyvännäköistä touhua, mutta kun toimintaa yritettiin lähteä muokkaamaan niin Isla ei kestänyt huomautuksia. Jatkoi kyllä hommiansa, mutta se vähäkin keskittyminen kyllä karisi pois.

1289757037_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

1289757059_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Eli odotettua läpimurtoa ei tapahtunut (vieläkään). Päätin, että en ota mitään ressiä tästä enää. Mennään vielä joskus lampaille jos meille sellainen mahdollisuus tulee. Todennäköisesti touhu ei tuon kummemmaksi koskaan muutu. Hauskaa puuhaa tuo on ja Ipeä ainakin väsytti kovasti kun kotiin päästiin. Pitkien päivänokosten jälkeen käytiin iltasella juoksulenkillä ja voi pojat miten eri näköistä sen ravi on! Aikaisemmin on ollut lenkeillä vain kaksi moodia; tikkaava ravi ja vauhdin kasvaessa heittäisi heti laukalle. Nyt näiden kahden vaihteen väliin oli ilmestynyt pitkä ja letkeä ravi ja yritti laukalle vain pari kertaa innostuessaan. HUIPPUA!

1289757023_img-d41d8cd98f00b204e9800998e


Ihanaa isänpäivää maailman rakkaimmalle iskälle Karstulaan! <3