Salama tapahtui.
Ensimmäistä kertaa 25 vuoden aikana ukkonen aiheutti oikeaa vahinkoa kotona. 100 metrin säteellä talosta oli ainakin viisi puuta saanut tällin ja lähin oli tosiaan tuo alimman kuvan autotallin lattia. Kahdesta kohtaa betonilattia rikki ja yksi betonilaatta noussut muutamia senttejä ylöspäin. Sähköjohdot oli riekaleina ja muovikappaleita sulanut. Puolen metrin päässä oli tuo oranssi kanisteri, jossa oli 20l bensaa. Verstaalla oli myös iso nestekaasupullo, joten oli onnea matkassa, ettei koko ulkorakennus lentänyt näyttävästi taivaantuuliin.

Rita-raukka on kuuroutumisensa myötä alkanut pelätä ukkosta, joten tekee ihan pahaa ajatella kuinka paniikissa se on ollut tuolloin. Ipekin on osoittanut viime kesänä pieniä merkkejä siitä, ettei ukkonen olisi kamalan ihana asia. Viime maanantaina Niihaman treeneissä vedettiin kaatosateessa ukkosen säestäessä, eikä silloin ollut mitään ongelmaa. Tietysti vire oli silloin huomattavasti korkeampi kuin normaalisti, mutta positiivisesti silti yllätyin, ettei ukonilma treenejä haitannut. Ainoa haitta oli lähinnä allekirjoittaneen optimistinen varustautuminen treeneihin lähdettäessä, joten kuorivaatteita ei ollut tietenkään mukana. Tulipahan testattua, että agility onnistuu jossain määrin myös sateenvarjon kanssa!