Pörrö on päässyt jo junnuikään!
Jossain vaiheessa pitäisi missikisoissakin käydä keikistelemässä, vaikka neitokaisen missipotentiaali ei järin suuri ole. Takaliikkeet on ihan omaa luokkaansa ja kehäkäyttäytyminen ei ole ollut priorisoituna treenilistalla.
Mun silmään tyttöhän on maailman kaunein ja täydellisin mantelisilmä, mutta toisaalta tuo bc-silmä ei ole vielä niin kehittynyt, ettäkö voisin tässä asissa kovin puolueeton olla. Mutta mitäs sanotte?

Painoa on kertynyt 16,1 kg ja säkä on se epämääräinen 50 cm. Edelleen syödään pentusapuskaa ja laskeskelin, että vielä yks säkki taidetaan ostaa tuhdimpaa ennen kun noin vuoden iässä siirrytään aikuisten ruokaan.
Kauhistuttaa ajatus, että kuukauden päästä oltais jo kelvollisia tokokokeeseen ikämme puolesta, koska taitotaso (eikä ehkä motivaatiokaan) ole ihan toivotulla tasolla. Alokasluokan liikkeissä taitaa tällä hetkellä vain yksi, joka todennäköisesti kasvattaisi meidän muuten laihaa pistesaalista ja se on paikkamakuu. Meidän seuraaminen on niin retuperällä, ettei sitä voi hyvällä mielikuvituksellakaan kutsua seuraamiseksi.
Agilityn ohjatut treenit päästään aloittelemaan lokakuun puolessa välissä, kunhan Tamskin uuden "areenan" kumirouhematto saadaan käyttökuntoon - ihan huippua päästä ohjattuihin treeneihin ja vielä uuteen treenipaikkaan! Juoksukontaktit on sillä mallilla, että meinasin tänään lyödä hanskat tiskiin ja siirtyä suosiolla 2on-2offiin. Lankkutreenit meni niin penkin alle, ettei mitään jakoo. Ärrin murrin.

Täytyy olla kyllä tyytyväinen, ettei korvat nousseet pystyyn - on meinaan niin itse Saatanan näköinen!

Viikonloppuna on Eventuallyn pentutreffit eli ainakin 5/6 Iron Maiden pennusta on tulossa Tampereelle, tietysti myös Nasu-äiskä ja Retu-isukki, muiden muassa, on mukana menossa. Voi, kuinka hauskaa penskoilla onkaan kun pääsevät painattamaan oikein kunnolla!

Isla on aivan onnessaan uudesta Wubba Kong lelustaan, jonka ostin viime viikolla. Sillä on jo entuudestaan astetta isompi (medium), mutta se on ilmeisesti liian iso sen makuun, koska se ei ole koskaan järin siitä innostunut. Vaan kuinka tämä pieni ja punainen Wubba jaksaa Islaa ilahduttaa ja saa kyllä sellaisen liekin syttymään sen silmissä, että viime päivien treenit onkin vedetty täysin Wuban voimin!
(Tuo sen häntäreuhka on kyllä mieletön! Harjasin ja furmasin koko koiran sunnuntaina, jonka jälkeen vielä pesinkin Islan kokonaan ensimmäistä kertaa - se irtopohjavillan määrä oli jotain ihan hirveetä. Nyt ei ole enää niin pöyheässä kunnossa, paitsi häntänsä osalta...)

Syksy on nyt totisesti kauneimmillaan!

Pienten rintamalle ei kuulu tämän kummempaa:

Fanni on ollut Islan kanssa pidemmillä ja vauhdikkaammilla lenkeillä mukana, jotta saisin sen kunnon kohdilleen talven kisoja varten. Huono omatunto painaa ihan tosissaan, kuinka vähälle pienet on jäänyt Islan koulutuksen vuoksi. Frida on taas toistaiseksi täällä kaupungissa, mutta on taas huomenna lähdössä takaisin maalle. Sillä ja Islalle ei vaan natsaa jostain syystä ja siitä ei nauti kukaan. Frida on tosi jännittynyt Islan seurassa ja penska taas käyttää häikäilemättä hyväkseen sitä kun Frida pelkää - jää oikein tuijottamaan pistävästi Fridaa, joka jähmettyy jännityjsestä kuin rautakanki. Tilannetta on ollut tosi surkea seurata vierestä - tai tokihan Islan tuijotteluun on puututtu, mutta ei se ole kummemmaksi muuttunut. Fridan on kyllä enemmän kuin kivaa olla "mummulassa" nauttimassa loputtomasta huomiosta ja vapaana lenkkeilystä.
Unna sen sijaan on viime aikoina kunnostautunut Islan seuralaisena, ilmeisesti Unnan lähestyvä juoksu saa sen hakeutumaan jonkun menevän seuraan (Frida ja Fanni vaan vetää sikeitä). Isla makaa tyypillisesti olkkarin matolla ja Unna kiertää kun kissa kuumaa puuroa ja välillä tulee Islan nenän eteen haistettavaksi. Leikkiäkin välillä yrittävät, mutta se on valitettavasti lopetettava ennen kun kiva kerkeää edes alkaa, koska kukkakeppi on naps! aika nopeasti, jos Isla vouhkaa tarpeeksi.

Jaahas - ja taas pitäis mennä....