Ennen kuin päästään asiaan, niin ilmoitusluontoisesti kerrottakoon, että Islalla ei ole kasvainta! Kyseessä on kentis joku lievä autoimmuunioire, jonka alkuperää ei tunnetta, mutta on hoidettavissa tujulla kortisonikuurilla. Kerron siitä lisää ensi viikolla, kun saan sen patologin lausunnon kirjallisena. Puhelinkeskustelusta lääkärin kanssa muistan vain, että kasvain se ei ole ja sen nimi oli joku puolikilometriä pitkä latinalainen tankero.

Eilen käytiin parin viikon tauon jälkeen taas jälkitreeneissä. Jälki oli noin 500 metriä, 1½ tuntia vanha jälki. Maalissa oli ihanainen tolleripentu. Lähti hyvin, vanhoilla jäljillä itse jälkityöskentely on niin paljon keskittyneempää ja parempi vireisempää kuin tuoreilla. Erityinen peukku nostettakoon kahdesta peltopolusta, jotka Ipe kävi tarkistamassa, mutta palasi saman tien takaisin jäljelle! Näiden kanssa ollaan nimittäin painittu, kun kaikki hauskat rallipolut on sen mielestä usein kivempia kuin oikea jälki. Sitten kaksi kulmaa, ensimmäinen vilkkaassa risteyksessä. Meni yli ja huomasin itsekin että ei ole enää jäljellä; vauhti hidastui, vilkaisi pari kertaa taakseen. Palattiin risteykseen, halusi käydä tarkistamassa tien toisella puolella menevät tiet. Tekee tien ristileikkauksen, kun ei ole jälkeä. Palattiin kulman taakse ja sieltä otti kulman oikein hyvin. Sitten tuli toinen risteys, jonka myös meni yli. Veti kyllä vauhdilla eteen, mutta alkaa sahaamaan vimmatusti. Palattiin kulman taakse ja sitten taas hyvin. Ja maaliin asti ok. Viimenen kulma ennen maalia oli todennäköisesti joku mikroilmaisu, katsoi jäljen suuntaan, muta puski yli kulman. Eli ongelma on mitä ilmeisemmin jonkin sortin haluttomuus mennä lähelle maalia. On aiemmillakin kerroilla tehnyt sen, että ei ole halukas enää ottamaan hajua, saati etenemään.
Seuraavaksi ohjelmistoon otetaan opetettu ilmaisu eli jonkun tempun liittäminen ilmaisuun. Nää sen "teen pienen mikrosilmäyksen maaliin ja jatkan sitten omia hommiani" ei oikein toimi minun kannalta kun niitä on välillä niin kertakaikkisen vaikea huomata. Harjoitukset jatkuvat siis.

1327830309_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Se, missä harjoituksia sen sijaan ei tarvita, on kiekonmetsästys. Viime vuonna talven kokonaissaldo oli 20 kiekkoa, mutta tänä vuonna ollaan oltu todellisessa noususuhdanteessa! Kuten monet pilkkijät olivat harmissaan termisen talven viivästymisestä, niin myös Ipe oli pahoillaan jääkiekkoilijoiden myöhäisestä kauden aloituksesta. Kun kausi vihdoin pyörähti käyntiin ja tumpelot jääkiekkoilijat saatiin hukkaamaan kiekkojaan kentälle, niin Ipe pääsi vauhtiin ja taantumaan ei näy. Pistepörssin kuningattaren saldo reilun kahden viikon osalta on jo 15 kiekkoa! Kiekko voi olla vaikka 70 senttisen lumikinoksen alla, niin se ei jää meidän kiekkoleijonalta huomaamatta. Tässä lajissa se on lyömätön!