Eilen oli valmennusryhmän treenit - Anun rääkkitreenit.

Teemana oli nolla (0). Viisi (15-19 estettä) rataa (ratapiirrokset täällä) juostiin peräjälkeen joukkueena ja nollaprosentti piti olla 60 tai yli. Ei ihan onnannut. Sori kaverit, kun me ryssittiin kaikkien herkkupalkinnot...
Ensimmäisellä radalla Isla hyllytti heti 4. putken väärään päähän. Vaikka katsoin, kun Soile ja Tinja hyllytti samaan kohtaan juuri ennen meitä, päättäväisesti olin sitä mieltä, että kyllä minä saan sen tyrkättyä kun ohjasin muurin vasemmalta puoleta. No en saanut.
Toiselle radalla lähtiessä olin ihan paiseessa, koska en ollut saanut rataprofiilia mieleeni kovin selkeäksi. Hirveellä tsempillä rytisteltiin aina esteelle 16 asti (esteellä 12 tuli piiiitkä valuminen, joka virallisesti olisi ollut kielto), jonka jälkeen Isla imi putkeen. Tällä radalla oli jo vähän tekemisen meininkiä ja tuntui aika kivalta ajoittain, mutta sitä tsemppiä ei kestänyt kauaa. Seuraavat kolme rataa menikin ihan reisille. Seuraava oli aina edellistäkin kamalampi.
Rata 3 kosahti putken jälkeen esteelle 7, jota ryysin törkkäseen takaakiertoon, mutta tuo pikkuliero suikkasi mun kyljen ja siivekkeen välistä. Mitä tästä opimme? Hätäisissä takaakierron lähetyksissä ei koskaan kannata juosta estettä kohden vaan linjata sivusuuntaan. Niimpä.
Rata neljä loppui myöskin lyhyeen esteelle 6, kun vekkasin vähän turhan voimakkaasti vitos hypyn jälkeen ja heitin sitten Islan putkeen.
Vitos radalla ei päästy esteeltä 3. kuin esteelle 10. Ei sitten millään. Ei millään. Kolmos hypyn jälkeinen elämä olisi ollut helpompaa, jos olisin heittänyt sylkkärillä Islan putkeen, mutta olin aika varma että sillä keinoin se on puomilla. Jostain syystä kontakti+putki -ansoista se valitsee puomi+putki -yhdistelmästä puomin, mutta A+putki -yhdistelmistä putken.

Pää ei siis kestä vielä millään. Toisen radan hyvän fiiliksen jälkeen putosin niin syvälle, ettei sieltä ollut enää asiaa päivänvaloon. Radat ei olleet missään nimessä ylivoimaisia meille, mutta hyvin hyvin haastavia kyllä. Tasapainoisella ohjauksella olisi ollut täysin realistista juosta 1-2 nollaa. Mutta ei. Tai no olihan meillä yksi nolla. Meidän nollaprosentti. Se oli pyöreä nolla.

Olin ihan rikki koko eilisen illan. Niin pettynyt itseeni ja omaan henkiseen kanttiini. Pitäisi varmaan relata vähän ja löytää se henkinen tasapaino jostain. Ehdotuksia?
Tietysti aika vaikeaa on pysyä ryhdissä vaikeilla radoilla kun perusasioissakin on vielä paljon hiomista. Mutta näihin ongelmiin ei auta kun treeni. Pirusti hommia.

Mää lähen nyt nuolemaan haavojani Pohjois-Norjaan. Siellä on kuulemma nähty viikolla lukuisia valaita, joten eiköhän muutamat miekkavalaat piristä kummasti.