Se ui!! Se ui, se ui, se ui! Isla ui!
Kerkesin jo olemaan hieman suruissani, kun juhannuksen tehorantailunkaan tuloksena Isla ei tohtinut uimaan kunnolla kertaakaan. Harkitsin jo muutamien esimerkkien varjolla ostavani sille pelastusliivit, jotta uiminen olisi helpompaa ja neiti uskaltautuisi kokeilemaan muutakin kuin tassupohjaa.
Ja mitä vielä! Ajoin tokotreenien (josta alempana lisää) jälkeen Eteläpuistoon ja menin tuttuun rantapoukamaan heittämään keppiä helteisin päivän päätteeksi. Muutaman lämmittelynoudon jälkeen heitin kepin vahingossa vähän liian pitkälle ja manatessani tapahtunutta Isla hipsi määrätietoisesti eteenpäin ja siinä vaiheessa kun tassut ei enää ylettäneetkään pohjaan, ja normaalisti olisi tultu kepittä takaisin, kauhoikin pörrö täyttä häkään eteenpäin ja ui kepin takaisin rantaan!! Minä haavi auki seistä tönötin ja kehuin hämmenyksen vallassa pientä uimaria. Epäilin, että uiminen oli pieni mielen lipsahdus ja testasin hypoteesini heittämällä kepin uudestaan, tällä kertaa tarkoituksella, "liian kauas". Ja niin se mennä uiskenteli kepin takaisin! Mahtavuutta! Siinä sitten ilakoitiin uimisesta ja heiteltiin keppiä jonkin aikaa, välillä jopa niin kauaksi, että Isla sai uida useampia metrejä kepille ja takaisin. Hallittua ja sulavaa on pörrön uinti, ehkä pieni pilkahdus epävarmuutta on kuitenkin sen silmissä vielä, mutta harjoitus tekee mestarin.
Herkkä uimamaisteri kotiutuneena
Mulla oli kunnianhimoiset suunnitelma raportoida perinpohjaisesti tokotreeneistä, mutta Islan uimayllätys varastikin koko show'n. Sen verran täytyy sanoa, että muutaman viikon tauko tokosta oli näköjään tehnyt keskittymiselle ja kontaktille todella hyvää, sillä aikaisemmin treenit on menneet pääosin siihen, että varotaan häiritsemästä muita kun Isla kaahottaa ystäviensä luokse kun tokoilu ei kiinnosta. Nyt olikin ihan uudenlaista keskittymistä mukana ja oli todella kiva treenata sen kanssa.
Kunhan vaan alettaisiin ahkerammin treenaamaan kotona tokojuttuja niin Isla edistyisi varmasti nopeasti ja saataisiin parempi ote koko lajiin. Vielä tokoilu tuntuu niin haparoinnilta kaikin puolin. Saa katsoa kuinka 6kk-herkistely vaikuttaa treenailuun - on jotenkin jopa surumieli toisen puolesta, kun yhtäkkiä näkyykin mörköjä milloin missäkin ja muutenkin on todella herkkä tilanteissa, joissa on ennen ollut niin itsevarma ja reipas. Ei auta kun pitää lippu korkealla. Ilon kautta!
