Loppuviikkoa oli jotenkin omituisten sattumien sarja. Tuntuu, ettei tapahtunut mitään, mutta kuitenkin tapahtui.

Isla esimerkiksi ilakoi uskollisen lauta-ystävänsä kanssa

Perjantaina löydettiin kuollut kissa. Kello oli yli yhdeksän illalla ja Isla teki lukkojarrutuksen iltalenkillä. Haisteli varovasti puskaan päin ja jäikistyi kummasti. Luulin sitä ensin jänikseksi, mutta tarkemmin kännykänvalossa tarkasteltuani ja oksennusta pidätellessä totesin sen kissaksi. Rukka oli jäänyt auton alle ja joku hengen kantimikseen oli repinyt siltä hännän irti ja suolet pihalle. Ei ollut kaunis näky. Crime scene investigation saapui lauataina paikalle - pieneläinhoitaja-ystäväni tarkisi löytyykö tatuointia tai sirua. Ei löytynyt. Karkulaisissakaan ei kukaan sitä kaivannut. Ehkä se oli yksinäinen kulkija, ehkä joku odotti sitä kotona. Surullinen kohtalo joka tapauksesa.

Kortisoonia jo saanut hamsteri-Unna

Unnallakin oli surullinen viikonloppu. Ensin iski ripuli. Sunnuntaiaamuna posket ja silmät oli aivan turvoksissa. Syy ei koskaan selvinnyt. Poskilta turvotus "tippui" kaksariksi leuan alle. Hamsterista tuli sammakko.

Isla piti luovan tauon lauta-ystävänsä kanssa

Lauantai-illan ratoksi kävin kymmenen aikaan Kalevan Cetral Parkissa (tajusin vasta muutama viikko sitten, että sen puiston nimi on oikeesti Kalevan keskuspuisto :D) valaistulla kentällä tokoilemassa Islan kanssa. Matkalla tehtiin valopylväiden kiertoa, joista stopit. En ole osannut vielä päättää, että mennäänkö käsi- vai äänikäskyllä. Toistaiseksi käytän molempia. Kentällä tehtiin seuruupätkiä, joissa pidin huolen, ettei kontakti laske ja pääsin palkkaamaa hyvästä meiningistä. Jääviä tehtiin myös.

Ilman käsiä. Eiku...

Fannilla on juoksu ja merkkailee kun pieni eläin. Onneksi vain ulos. Frida rakastaa muiden juoksuja ja onkin ollut sangen pirteällä päällä taas. Kun päivät lyhenee ja illat pimenee, niin Frida herää lepakkoluolastaan uuteen nousuu. Se retuuttaa Hra Hauvaansa ja käskyttää mua ja Henkkaa heittämään. Ja mehän heitetään. (Jos Frida haluaa vapaaehtoisesti liikkua ravia rivakampaa, niin silloin on tartuttava tilaisuuteen!)

Anna karkkia!

Sunnuntaina oli jälkitreenit, joista mieleenpainuvimpana jäi mieleen se, että eksyin räntäsateessa metsään. Lähdin siis treenien jälkeen metsälenkille ja pian en enää tiennytkään missä olin. Tai sen verran tiesin, että en ole siellä missä luulin olevani. Kiitos uuden puhelimen, jossa on navigointi, sain paikallistettuani itseni ja ohjattua itseni takaisin parkkikselle. Onnekasta.
Itse jälki meni jotenkin, ei mitenkään. Isla nosti janalta jäljen täysin ongelmitta ja lähti tuttuun tapaansa sata lasissa eteenpäin. Jossain vaiheessa vauhti hiipui ja se rupesi kyselemään. Jälki hukkui. En tiedä millä jäljellä se alunperin edes oli, koska se lähti n. 10 metrin jälkeen viistosti pois jäljeltä ja loittoni siitä koko ajan. Palattiin takaisin alkuun ja se oli yhtä kysymysmerkkiä. Piippasi ja katseli mua vaikka seistiin jäljen päällä. Hetken aikaa meni, kun se lähti ihan kun vanhatekijä ja koko 500 metriä melkeen yhtä soittoa maaliin asti. Välillä se ilmaisi väärän koiran, mutta jatkoi muitta mutkitta kun metsälenkkeilijät oli saatu alta pois. Maalissa tapahtui lisää ihmetystä. Se ois mennyt samaan hengenvetoon ihan maalin syliin asti eikä merkkiäkään minkään sortin ilmaisusta. Tai sitten se tapahtui jo niin kaukana, etten tajunnut. Maasto oli kosteaa sammalmetsää, tasaista koko matkalta.

Me lähetään perjantaina Norjaan miekkavalassafarille. Mua naurattaa joka kerta kun sanon tästä jollekin. Go Willy! Se kuullostaan niin vitsiltä, että en tiedä uskoisko itsekkään.

Tän ja ensi viikon agitreenit Islan osalta otetaan osittain puoliteholla, ensi viikon perjantaina käydään Riihimäellä Laioksella. Toivottavasti on jotain kerrottavaa sen jälkeen.

Ja Isla jatkoi riemujumppaansa lauta-ystävänsä kanssa