No niih! Täällä taas. Viimeiset reilu kolme viikkoa ovat olleet niin tapahtumien täyteisiä, ettei blogin päivitys ole ollut ihan ensimmäisenä mielessä. :D Hengissä kuitenkin ollaan ja hyvillä mielin.

Isla 8 viikkoa

Viime viikonloppuna Karstulassa

Isla on kasvanut ihan valtavasti, se venyy suorastaan silmissä! Painoa se on ottanut kotiutumisen jälkeen varmaan jo parisen kiloa, kintut venyy koko ajan ja vauhti kasvaa ja meno hurjistuu. Eli meillä on täällä ollut ihan kunnon meininkiä. Fanni ja Frida pärjäävät Islan kanssa hyvin ja niillä riittää auktoriteettia pörröön. Unna taasen on ollut vähän ongelmissa Islan temppuilujen kanssa ja täällä on päät kolisseet ja hännät jääneet oven väliin siihen malliin, että olen ollut välillä ihan hätää kärsimässä, mutta eiköhän se tästä. Islalle tehdään järjetelmällisesti selvästi millainen käyttäytyminen pieniä kohtaan on kiellettyä. Tänään näkyi jo valoa sen verran tunnelin päässä, että ensimmäistä kertaa Unna ja Isla leikkivät, kun Isla malttoi olla lattia tasossa ja painia suhteellisen nätisti. Ehkä se ajan kanssa oppii leikkimään kokoeron vaatimalla tavalla.

Henkka oli tosiaan kolmisen viikkoa pois kotoa heti Islan kotiuduttua, mutta onneksi mulla oli täällä Hanna-sisko jeesimässä yhden viikon ajan. Olin meinaan sellaisen mahataudin kourissa juuri sopivasti syntymäpäivänäni, että taju läks. Pari päivää oli niin valju olo, ettei siinä koirien ulkoilutus olisi ihan onnistunut. Islalla oli vielä sopivasti virtsatientulehdus, joten se kusirumba ja kaikki kun sattuivat päällekäin oli siinä hermojen kanssa tekemistä, että pysyi järjissään. Nyt on onneksi pissatulehdus poissa ab-kuurin ansiosta ja arki sujuu muutenkin jo paljon aurinkoisemmissa merkeissä. Henkka kotiutui matkaltaan keskiviikon vastaisena yönä, tosin ollut siitä asti korkeassa kuumeessa, mutta ylimääräinen käsipari paijaamassa noita pieniä on kyllä helpottanut jo kummasti.

Isla on osoittautunut todella kylmähermoiseksi kaveriksi ja olen siitä todella mielissäni. Se on ollut mulla jo agilitykisoisa ja -treeneissäkin mukana ja tyyppi pistää heti nukkumaan, kun huomaa, ettei mitään tapahdu. Ei ole muutoinkaan moksiskaan juuri mistään ja on vieraita ihmisiä ja koiria kohtaa todella reipas. Tosin vähän liiankin reipas, kun ulkoillessa ihmisten (saati koirien) ohittaminen on vähän sitä ja tätä kun kaikki pitäisi päästä moikkaamaan. Siinä kun yrittää ottaa pentuu kontaktia ja mennä kunnialla ohi, niin eiköhän se viimeistään kosahda siihen, että vastaantulija jää lulluttamaan Islalle. Mapen kanssa naureskeltiinkin (kun heillä on Raita-siskon kanssa ihan sama pulma), että pitäisi teettää vaikka sellainen pipo, että "me treenataan, joten mennään ohi - älä pysähdy!".

Naksulla ollaan treenailtu jonkin verran istumista ja maahanmenoa, sekä oikeaa ja vasempaa. Hiton nopeasti tuo pentu kyllä hoksaa noita juttuja. Muutama päivä sitten sain vahvistettua siltä kankun vaihtamista, kun se maatessaan vaihtoi kyljeltä toiselle ja sillä syttyi heti lamppu ja siinä sitä sitten hetken aikaa käänneltiin kankulta toiselle kun namia sateli. :D En liittänyt siihen mitään käskyä, mutta tollasia pikkujuttuja on hauska tehdä, jotta Isla oppii itsenäisesti tarjoamaan erilaisia toimintoja.
Itsenäisyyttä sille on haettu myös sisällä ollessan, koska alussa se tapasi varjostaa mua jonkin verran, eikä päästänyt silmistään. Nukkuessaankin havahtui aina kun liikuin toiseen huoneeseen. Yksinoloharjoituksilla varjostus on jäänyt lähes kokonaan ja nytkin vetää sikeitä toisessa huoneessa, johon hakeutui ihan itse. Ulkona taasen tietysti treenataan sitä, että pitäisi minua silmällä, eikä huitelisi itsekseen kovin kauas. Tuossa viereisellä kentällä käydäänkin päivittäin kävelemässä ja leikitään vetoleikkiä ja juostaan yhdessä.
Tuo penska on kyllä ollut niin huoleton monen asian suhteen. Ainoastaan tämä laumabalanssin löytäminen on ollut joskus enemmän tai vähemmän kaaosta, mutta mä uskon ja toivon, että ajan kanssa saadaan sekin asia rullaamaan kunnolla.

Raita-siskoa ollaan nähty pari kertaa läheisessä puistossa ja äsken tultiin taas puistotreffeiltä, jonka vuoksi uni maittaakin niin hyvin nyt. Siskokset painivat ja juoksivat tunnin verran lumihangessa, molemmat silmin nähden iloisia saman kokoisesta ja henkisestä seurasta.

Kuvia tältä päivältä eli Isla 10,5 viikkoa

Epä-bortsumaisesti meillä on joka päivä liputuspäivä! :D Se tuskin meidän menoa hidastaa...

 

Frida ja Unna pistäytyivät eilen Tampereen KV:ssa kehässä saaden EH:t. Saksalaistuomarille ei kelvannut "kuiva kaula"-Unna eikä sotanorsu-Fridakaan. Frida meni kahden vuoden näyttelytauon jälkeen ilman treeniä kehään ja yllätti mut kyllä iloisesti!

Pakko vielä hehkuttaa aivan jostain muusta kun koiratouhuista:
Mää toteutin torstaina monen vuoden unelman ja kävin hakemassa mustetta nahkaan. Kolmen tunnin hakkaussession tuloksena tällainen tribuutti Intialle: