Mitäpä sitä muuta voisi vappuna tehdä kuin lukea huomiseen tenttiin tai treenata koirien kanssa? Päivä hurahti aika railakkaasti Pispalassa, jossa työväenjuhlaa viettänyt kansakin käyttäytyi aika railakkaasti. Täytyy tosissaan rakastaa haasteita, jos lähteää Pispalaan jälkitreeneihin yhtenä vuoden vilkkaimpana päivänä. Ja täytyy tosissaan rakastaa pakaralihaksiaan, kun lähtee kävelemään Pispalaan neljäksi tunniksi. Portaat alas...ja portaat ylös. Ja portaat alas...ja portaat ylös.

Ipen jäljen teki Vieno-tolleri ja alkuperäisenä ajatuksena oli tehdä noin tunnin vanha jälki, mutta jotenkin se aika taas kului niin nopeasti, että jäljelle lähdettiin 2½ tuntia sen teosta. Tämä tarkoitti myös sitä, että Ipe oli maannut autossa sen kaksi ja puoli tuntia. Eli pieni virtapiikki sieltä autosta syöksähti kun lähdettiin hommiin.

Ipellä oli niiiin hyvä vire! <3 Se teki niin intensiivisesti töitä ja nautti joka solullaan kun sai paiskia hommia. En ole nähnyt sitä jälkitreeneissä tuollaisessa moodissa pitkään aikaan. Jäljelle lähdettiin tuttuun tyyliin kovin vauhdikkasti eli seuraajat sai kuulemme ihan tosissaan pysytellä perässä. Sori kaverit! :D
Kannaksenkatua kun laskeuduttiin alaspäin, niin Ipe haki koko ajan alhaalta hajua ja aivan selvästi olisi halunnut lähteä rinnettä alas. Kun päästiin risteykseen (1.), niin Ipe otti aika varmasti siitä oikean ja lähti vetämään päättäväisesti. Sari vähän toppuutteli ja sanoi, että nyt mennään sitten ilmavainulla aikamoinen oikaisu. Päätettiin yksissä tuumin palata takaisin päin ja "pakottaa" oikealle jäljelle. Vähän piippasi kun ei päässyt jatkamaan eteenpäin ilmavainulla, mutta lähti kuitenkin tosi halukkaasti liikkeelle kun mentiin takaisin jäljen päälle.

Rantaan mentiin siis vauhdikkaasti ja tarkasti työskennellen. Seuraavassa kulmassa (2.) kävi semmonen hama, että Ipe otti varmasti oikean suunnan, josta tuli juuri pyöräilijä vastaan, jonka vuoksi otin liinaa lyhyemmäksi ja himmasin. No tämähän on Ipelle pahin häiriö, joten himmasi itse ja näytti vähän epäröivän. Palattiin risteykseen, kävi tarkistamassa sen polun joka jatkui rannan suuntaisesti, mutta ei selvästi ollut kiinnostunut siitä sen enempää. Otettiin pieni huilitauko ja juotiin rannasta pienet hörpyt, jonka jälkeen jatkoi sinne alkuperäiseen ja oikeaan suuntaan huoletta.

Viimeinen haaste oli maalin lähestyminen. Ipellä on ollut tapana välttää maaleja. En tiedä haluaisiko se kiertää sinne kenties takaa vai yksinkertaisesti lopettaa jäljestyksen (ja siirtyy muihin puuhiin) sen jälkeen kun on paikallistanut maalin sijainnen (suhteellisen kaukaakin). Maaliin noustiin portaita, jotka se selvästi katseellaan merkkasi, mutta jatkoi eteenpäin kiinnostuneena. Varsinainen työnteko kun ei loppunut, niin ajattelin että ollaan siis edelleen jäljellä. Mutta Sari huutelikin perään, että himmaillaan ja palataan takaisin päin. Kun palattiin taaksepäin, niin haki kyllä suoraan portaille ja lähti ylöspäin.

Olin niiiin tyytyväinen Ipen työskentelyyn. Maaliportaille asti pystyin lukemaan tosi hyvin sen aivotuksia ja näin heti esim. tarkastelut kun se rupee katselemaan vähän anteeksipyydellen taakseen. Joka kerta kuitenkin palasi itse hyvin jäljelle. Tuo ilmavainu-tempaus on vaan aika tyypillistä Ipelle ja toisaalta ihan fiksun koiran merkki siinä mielessä, että mitä sitä suotta juoksuttaa koko lössiä ylimääräiset 700 metriä, jos voi oikasti huoletta suoraan maaliviivoille. Ulkopuolista häiriötä oli PALJON(!), joka Ipelle ei sinänsä ole haaste. Suurin häiriö olen minä itse. Vastaan käveli sorsapariskuntia, lenkkeilijöitä, lapsia, polkupyöriä, autoja jne. mutta homma jatkui. Sitten kun minä vähän töpeksin, niin silloin nousee inaisen epävarmuus pintaan.

Noihin maaliin menoihin täytyy keksiä joku oivallus. Tarkoitus tosietsinnöissäkään ei tietysti ole vielä maaliin asti ihan iholle, mutta joku selkeämpi rektio pitäisi saada aikaan siinä vaiheessa kun skannaa, että "jaahas, tuolla se maali on - minä jatkan omia hommia sitten tästä eteenpäin". Tänään varman oloinen työskentely jatkui maalimerkkauksen jälkeen todennäköisesti siitä syystä, että suunta johon Ipe vei voimakkaasti ja jostain tuuli kävi oli se, jossa minä eilen vierailin Fannin ja Unnan kanssa. Sen vuoksi tuossa kartalla on noita pingviinejä! :D Alue ei ole Ipelle tuttua maastoa, se on pari vuotta sitten vieraillut siellä samaisessa paikassa, joten oli ilmeisesti erityisen kiinnostunut katsomaan, että miksi täällä haisee omat koirat.

Jäljen pituus oli noin 1,5 kilometriä (josta puolet Ipe olisi halunnut oikoa) ja työinto kesti hienosti loppuun asti. Hieno treenipäivä kaikkineensa! Neljä tuntia siinä vierähti, joten vappumunkeille ei enää ennätetty muiden mukaan, kun kiirus oli jo kotiin lukemaan tenttiin. Proffa on ajatellut lämmöllä opiskelijoita, kun pisti tentin vapun jälkeiselle päivälle - sympatiat niille, jotka eivät ole viettäneet vappua reippaasti treenaillen...