Viikonloppu vierähti hyppysemmassa. Vapun seminaarissa Ipe on käynyt kaksi kertaa aiemminkin eli oltiin jatkonjatkoilla.

Napakettu
1323194981_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Lauantaina tehtiin perussarjaa ja taipumisia. Perussarjalla etäisyys oli mun mitalla 8 jalkaa, joten väli oli pidempi kuin millä ollaan treenattu tähän asti. Tälläkin etäisyydellä veti muutaman kerran vikan välin yli, mutta palkkaamalla siihen oikaisi hyvin toimintansa ja pisti aivot päälle. Ipe joutui Vapun läskitarkastukseen, koska se oli Vapun mielestä paksumpi kuin viime näkemällä. Se snadi geeli, mistä Kottikin mainitsi, siellä edelleen on, joten kiinteytyskuurilla ollaan. Sekä minä että koira! Täytyy seurailla tilannetta, koska nyt on valeraskausaika, esim. nisät on turvoksissa, joten voi olla ihan siitäkin johtuvaa turvotusta.
Taipumissarjalla säädettiin enemmän ohjauksen kanssa, koska olin yleensä juuri siellä missä ei pitänyt olla. Kotiläksyksi saatiin siis linjojen itsenäistä suorittamista ja esteen pointtausta. Oikealle taipuminen oli parempi, joten kyllä se epätasapainoisuus siellä vielä näkyy.



Sunnuntaina tehtiin vauhtikokoamista, taipumisia ja setpointia. Lisäksi kahdessa ensimmäisessä oli etäisyydenarvointia. Vauhtikokoaminen oli helpommalla tasolla hyvää, mutta kun otettiin vähän lisää vauhtia mukaan, niin ei malttanut enää koota viimeiselle välille ennen päätyhyppyä. Vappu ei edes osannut sanoa, mistä moinen - mahdollisesti keskittyy jo viimeiseen esteeseen, jolloin ahnehtii toisiksi viimeistä? Taas palkkaamalla sarjan loppuun alkoi kokoamaan ja pisti ajatuksen päälle.

Setpoint on meidän akilleen kantapää. Vauhditon korkeushyppy toteutuu enemminkin vauhdittomana mahaliitona, kun takapäästä ei tule potkua nostaa hyppykulmaa. Siihen saatiin lääkkeeksi "pakottaa" hyppykulmaa lyhentämällä estevälejä niin, että siitä ei liitoilemalla yli pääse. Ei olla kamalasti tätä treenattu, koska mun on ollut jotenkin vaikea nähdä milloin menee hyvin ja milloin ei. Mutta nyt huomasin kyllä selkeän eron, en tosin vieläkään siinä kropan toiminnassa, vaan Ipen katseessa. Liidossa sillä on sellanen pahaenteinen "voi ei, mun leuka osuu rimaan!" -ilme, kun taas hyvässä painonsiirrossa ja kulman noustessa ilme on varma ja päättäväinen. Ehkä se tekniikkasilmä tästä vielä harjaantuu...toivottavasti. Katselen uudestaan ja uudestaan hidastusvideoita.

Taipuminen tehtiin uudestaan eri treenillä kuin lauantaina. Edelleenkin oikealle linja pysyi järjestäin parempana kuin vasen. Paitsi jos unohdin hartialinjan auki tai laitoin palkan huolimattomasti ulkolinjalle. Jäätävää huomata miten paljon tällaiset asiat vaikuttaa koiran leviämiseen, vaikka itse seison paikallaan. Saati sitten radalla kun ohjaajakin on liikkeessä. Oh dear.



Hirmu antoisa viikonloppu. Todella paljon on petrattavaa omassa huolellisuudessa ja treeniaktiivisuudessa. Onneksi saatiin lisää vinkkejä ja treeni-ideoita, niin on huomattavasti enemmän motivaatiota taas lähteä treenaamaan tekniikkaa enemmän. Hyppytreenit on siitä kivoja, että niillä saa samalla rakennettu vähän jerkkua sinne takapuoleen, jotta saadaan takapää stabiilimmaksi.

* * * * *

Juhlapyhät on Ipen mielestä todella ärsyttäviä, kun paukuttelevat niitä saakelin "ilo"tulitteita. Eilen illalla pääsi paukut vähän yllättämään ja sitten täristiin kainalossa. Mahtavan hienosti kyllä palautui siitä. Heti tulitusten loputtua rentoutui, katseli kyllä ikkunaan aina välillä ja kuunteli tarkemmin ulkoa tulevia ääniä kuin yleensä, mutta otti ihan relasti. Tänään oltiin kaupungin tulitukseen varauduttu ja mentiin ajoissa pyöräkellariin syömään iltaruokaa naksun kanssa. Leikittiin pyörien nenäkosketusleikkiä ja kuunneltiin Coldplaytä. Suurimmat jysäykset kuului kellariinkin sen verran, että ruokaa ei enää kyennyt syömään. Ei kuitenkaan lyönyt täyspaniikkia päälle, vaan tyytyi istumaan tiukasti mun kainalossa samalla kun Fanni leikki pyöräviidakossa ruoan etsintäleikkiä. Onni on, ettei tarvitse olla uutta vuotta kaupungissa.

Pekka ja Pätkä päivälevolla
1323195833_img-d41d8cd98f00b204e9800998e