Silmän räpäyksessä ne katoo jonnekin piiloon nuuskuttelemaan uusia paikkoja. Eteenpäin (ja taaksepäinkin) mennää loikkien, juosten - välillä kuperkeikallakin.
Eilen käytiin Hannan toimistolla ottamassa kuvia koiriasta ja natiaiset pääsi mukaan. Kun boksin ovi aukesi istui molemmat pieninä kysymysmerkkeinä, että nyt ollaan kyllä jossain ihan oudossa paikassa, mutta hetken tuumauksen jälkeen lähtivät tutkimaan paikkoja. Paikalla oli pennuille neljä uutta koiraakin, mutta se ei hetkauttanut lainkaan. Kun isommat juoksi ja meuhas menemään, niin Neekokin yritti pysyä mukana menossa, mutta jäi auttamatta jalkoihin. Molemmat tykkää hirmusesti ihmisistä ja Terhi saikin lullutella pieniä pitkän tovin, kun molemmat olisi halunnu syliin. Häsellyksen jälkeen tuli nopeasti väsy ja nukkuivat rauhallisena boksissaan.
Tänä aamuna heräsin siihen, kun ikkunanpesijät oli oven takana. (Ei meillä siis normaalisti kukaan käy ikkunoita pesemässä, mutta julkisivuremontin jäljiltä taloyhtiö järjesti ikkunanpesun.) Koirat oli makkarissa evakossa ja säpissä, ettei tuu hirveetä vetoa pennuille. Kun pesijät oli hommansa hoitaneet, niin avasin oven koirille, jotta tulivat haistelmaan ketä vieraita siellä kolistelee. Pennut juoksi hirveetä kyytiä suoraan vieraiden rapsuteltaviksi ja häntä vispaten olivat onnesta soikeina kun joku ihkutteli niitä. Molemmat on todella reippaita vieraita kohtaan, joka lämmittää kyllä suuresti sydäntä.
Kyllä ne (onneksi) nukkuukin välillä...
Kuvasta huomaa, kuinka Neekon korvat elää ihan omaa elämää..nyt kun ovat nousemassa pystyyn niin toinen sojattaa taaksepäin ja toinen eteenpäin! :D
Ps. Neeko etsii vielä omaa kotia ;)
