Hei. Tulin vain kertomaan, että hengissä ollaan. Muistan hämärästi sairastuneeni perusflunssaan jossain helmikuun lopun tienoilla. Sitten kun alkoi tuntumaan jo paremmalta menin rehkimään sählytreeneihin. Siitä alkoikin ab-kuuri poskiontelutulehdukseen ja kun kuuri oli ohi ja olokin parempi, niin nousi yllättäen kuume. Normaali kausi-influenssa, kuulemma. Kuumetta piteli melkein viikonpäivät ja yhtenä päivänä kävin hakemassa vauhtia ihan tuolta Acutan shokkihuoneesta asti. Mutta se onkin jo ihan toinen tarina. Kotiutumisen jälkeen alkoi tuntua siltä, että oli aika lähteä kotiin iskän ja äiskän hoidettavaksi. Koiratkin olivat jo perin kyllästyneitä makaamaan neljän seinän sisällä.

Tuntuuko nää "koira(t) sohvalla" -kuvat jostain muustakin jo vähän nähdyiltä?
1300999530_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

1300999506_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Karstulassa oli alkukevät kauneimmillaan. Keli oli niin komia, että syräntä särki olla sisällä potemassa tautia. Pari kertaa oli PAKKO lähteä käppäilemään ulos, mutta siinä olis mummukin kiihdyttänyt ohi kun minä puuskutin mateluvauhtia eteenpäin. Koti oli parasta lääkettä, koska heti takaisin kaupunkiin tullessa tuntui jo paremmalta ja tiistaista asti oon ollut jo jossain määrin elävien kirjoissa. Äitin mustaherukkamehu se on se, joka taudin hoitaa. Mulla on kummallinen tapa nauttia kauniista tai muuten vaan muistoja herättävistä astioista. Joten kyllä lämmitti mieltä juoda kuumaa mehua tästä lapsuuden tutusta mukista:

1300999568_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Ps. Frida jäi Karstulaan kuuro-Ritan iloksi. Kun kuuro-Rita "kuulee" pihalla hälyytettäviä ääniä, niin Frida yhtyy haukkuun mukaan ja kuuro-Rita haukkuu kahta kauheammin, kun saa henkistä back uppia pieneltä punaiselta.