Postin kuvista on viisi päivää. Nyt on ensimmäinen hetki, jolloin kerkeä istahtaa sen verran alas, että viitsin päivittää blogia. Kevät on tullut ja ihan vähäsen on hommia. Ympäripyöreät päivät ei ole ollenkaan tavattomia näinä viikkoina ja päivät, jolloin pitäis olla useammassa kuin yhdessä paikassa yhtäaikaa. Se vähäinen vapaa-aika on aikalailla pyhitetty koirille, joten blogin päivitys ei ole ollut kovin korkealla prioriteettilistalla.

Edellisen kerran kerkesin hengähtää kunnolla tosiaan viime sunnuntaina, jolloin käytiin Pyynikillä metsäretkellä. Näkötornin munkit jäi syömättä, kun moni muukin oli lähtenyt viettämään kevään ensimmäistä oikeasti lämmintä kevät päivää Pyynikille. Maanantaina tulin kouluttamasta puoli yhdeksän aikaan, jolloin on vielä niin valoisaa että voi lähteä koirien kanssa Kauppiin metsälenkille. Se on kyllä parhautta! Ei ollut Kaupissa ristinsielua, joten ihan rauhassa sai rämpiä läpi melko vetisenkin metsän.

Tiistaiaamuna mentiin Islan ja Fannin kanssa eläinlääkäriin. Ipe kävi näyttämässä parantunutta huultaan kontrollin merkeissä ja kuittasi itselleen laskun 0 euroa. Fanni oli mukana sen vuoksi, että se on laihtunut lyhyen ajan sisään turhan paljon, saanut enemmän närästyskohtauksia ja ollut muutenkin apea. Tunti siinä sitten melkein vierähtikin kun pikkumustaa tutkittiin (josta kuitattiin sitten 300+ euron lasku - onni on vakuutus!). Ultraan mentiin, kun vatsa ei tuntunut ihan normaalilta: maksakudoksessa muutosta, sapessa sakkaa, kohdussa muutoksia ja vatsalaukun seinämä paksuuntunut. :| "Eikö mitään muuta löytyis?!" Verta pari putkiloo, joiden tulokset oli huomattavasti toiveikkaampia kuin ultralöydäkset. Vain yksi maksa-arvo koholla, joten maksassa ei mitään ongelmaa pitäisi olla. Ab-kuuri kohdun muutoksiin (märkäkohtu se ei ainakaan vielä ollut) ja vatsalääkkeet närästykseen ja ilmeisesti jonkin sortin vatsakatarrin vuoksi. Kuivamuona lähti mäkeen Fannin ruokalistalta, josta löytyy jatkossa riisiä, broileria, raejuustoa, keitettyä kanamunaa + öljyt ja vitamiinit. Jos näillä saadaan närästys kuriin niin syököön vaikka koko loppuikänsä tätä kotiruokaa. Kaiken lisäksi se maistuu mustalle paremmin kuin hyvin, toiset on oikeastaan aika kateellisia kun yks saa kuppii broileria ja muita herkkuja. Kahden viikon päästä kontrolliultraan.

Meidän perheessä (läskin lisäksi) sairastelun määrä tuntuu olevan aika vakio. Unna on nimittäin puolestaan ollut todella hyvässä kunnossa kun kaliumbromidin annosta alettiin laskea. Se on ihan sama onnellinen ja reipas itsensä, jonka päänsisäinen hattara tuoksuu päälle asti. Yltiöpositiivinen ja rempseä lokkien jahtaaja. Päivänä eräänä se juoksi kiitolaukkaa yhden jalkapallokentän puolikkaan verran kahden lokin perässä ja kun sai ajaettua ne tiehensä, niin kääntyi onnesta soikeana katsomaan taakseen: "näittekste?" Vanhasta kunnosta kertoo myös sen palautunut asenne elämään: yrittänyttä ei laiteta. Sorsapuistossa lensi lokki vastaan vähintään 4 metrin korkeudessa, niin Unna kaikessa kahdenkymmenen sentin olemuksessaan hyppäsi ilmaan lokin ollessa kohdalla ja louskaisi ilmaan. Ajatteli varmaan jälkikäteen, että kylläpä oli lähellä saada lokkipaistia.

Kuvan eläintä ei satuteta. Unna on taas kunnostautunut käpyjen syömisessä (mitä se kuvassa juuri tekee), joka sitten valvotti parina aamuna kun kukonlaulun aikaan piti vähän oksentaa sulamattomia metsänkappaleita pihalle. Tyhmästä päästä kärsii koko ruumis.

Keskiviikon valmennusryhmän treeneissä oli teemana vauhti ja koutsina Petri. Rata oli jostain Jänesniemen koulutuksesta, jossa oli suhteellisen haastava vauhtipätkä. Mun kauko-ohjaimesta oli kyllä patterit lopussa, eikä tuo telepatiayhteyskään oikein toiminut, joten kovin lahjakkaita ei oltu. Muutenkin Ipe oli kun vieteri-västäräkki, joka sinkoili sinne tänne vailla järkevää päämäärää. Kontakteja se on sikaillut nyt vähän liikaa, joka toki on ihan oma syyni, kun kisoissa mennään aika juosten ne. Pieni palautuskausi pitää niiden(kin) kanssa tehdä.

Meillä oli tänään ylimääräiset valkkutreenit kun saatiin taas Samu ystävällisesti kouluttamaan. Kehotin Samua tänään, että kannattais alkaa tuomariksi, koska radat on aina älyttömän kivoja. Vauhdikkaita, mutta kuitenkin sellaisia, joissa on paljon tekemistäkin. Ipe järjesti jo ennen rataantutustimista vähän jännitystä, kun se päätti ottaa Luun kanssa pienen bitch fightin. Katsoin vaan, että jaahas Ipe ja Luu siellä alkaa hippasille, kunnes kohta nousi hirveä rähäkkä ja Anun kanssa kaksin käsin eroteltiin koirat toisistaan. Luulen, että Ipe on kenties antanut Luulle vähän palautetta rehvakkaasta leikkityylistä, josta Luu onkin antanut palautetta takaisin, jonka jälkeen soppa on valmis. Ipehän ei nimittäin enää väistä siinä vaiheessa jos saa vastapalautetta. Onneksi se on harvoin tuollaisiin tilanteisiin joutunut, vaikka onkin tosi mukavuudenhaluinen ja pitää kyllä huolen tarpeellisesta hajuraosta. Suuria vahinkoja ei ainakaan silmiinpistävästi tullut, joten mitäpä tuosta. Tytöt on tyttöjä.
Meidän eka kierros oli ihan kelpo settiä. Saatiin jopa kehuja optimaalisesta persjätöstä erääseen kohtaan, jota seuraava pätkä olikin vähän haastavampi. Eräänkin kerran Ipe haki ihan omiaan takaakiertojen kanssa.
Toisella rundilla meininki laski vähän kun lehmän häntä ja väsähtänyt Ipe alkoi sinkoilla sinne tänne ja omakin keskittyminen herpaantui varsin herkästi. Paras saavutus taisi olla tuo 25 esteen rata "nollana", eli meidän tyyliin kaksi estettä ohi juosten. Lopussa hinkkasin varmaan sata kertaa yhtä hyppyä, jolta tuo leiskautti joka kerta joko pitkäksi tai kokonaan väärälle esteelle. Pekka ja Spot meni meidän jälkeen, josta Samu tokaisi tuosta samasta kohdasta: "Spottikin vähän katsoi tuota väärää estettä...ihan vaan lohdutuksena Lauralle..." :DD Kylläpä helpotti!
Kokonaisuudessaan olen kuitenkin tyytyväinen, Ipe on nykyään jotenkin hupaisa agilitykaveri. Sen vire on kuitenkin niin paljon parempi kuin vaikka vuosi sitten. Joidenkin painajainen on kuumana käyvä odottaja radanreunalla, mutta mulle se tietää vaan hyvävireistä koiraa radalle kun kentän laidalla on ensin vähän ilakoitu.

Ja pitäähän sitä jättää jotain korjattavaa sunnuntain kisoja varten...