Valmennusryhmän treenit oli jäädä väliin ilman Anun viestiä (joka tuli Saaralta, kiitos!) - motarilla oli eilen kuolonkolari ja siellä oli täysperävaunurekka pitkin pituuttaan tukkimassa liikennettä. Kiertotietä siis hallille ja rauha kuolleen rekkakuskin sielulle.
Kristan treeniteemana oli rata, joka oli taas pitkä kun nälkävuosi eli taattua ProCanis-laatua. 30 estettä, josta ei meinannut saada ensin kiinni ollenkaan.

1333038895_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Tehtiin 2 x 10 minuuttia. Ekassa setissä treenasin 1-20, tosin jumiuduttiin aika huolella tuohon putkesta (8.) putkeen (9.) vientiin - siis kuinka vaikea se voi olla?! Ipe oli kepeillä joka jumalan kerta. Vastasella ei ollut mitään vaikutusta tähän rakoon. Pakko oli revittää aika huolella jo eteen kun piti olla törkkäsemässä takaakiertoon (10.). Lopulta homma saatiin toimimaan niin, että juoksin jo putken suulle ja varsin täyteläisellä puolivalssilla koira kiinni.

Seuraava haaste oli A:lle vienti, joka toissijaisella ohjausvaihtoehdolla oli parempi. Eli valssi 17-hypyn eteen ja ulkokautta lähetys A:lle, jolloin korjasi paremmin koiran linjan pois renkaalta. Koira A:lle ja takaaleikkaus. Toinen radan isommista haasteista oli esteet 20-23, joita kerettiin menemään vasta toisessa setissä. Alkuperäinen suunnitelma oli tehdä päällejuoksu 22:lle ja perään persjättö, josta heitto putkeen. Eli siis käytännössä saksalainen. Hypyn 21. jälkeen kepit ja putki puhutteli Ipeä siinä määrin, että se levähti melkeen joka kerta. Korjausyritys sisälsi sitten persjätön 21:n taa, josta heitolla hypyn kautta putkeen. Vaan Ipe oli sitten putken sijaan joka kerta hypyllä 11. Ei hyvä. Eli se saksalainen oli kuitenkin paras vaihtoehto kahdesta huonosta.

Olihan siinä tekemistä! Lopuksi sai kokeilla nollarataa ja mehän riipastiin Ipen kanssa nollana esteelle 27, jonka jälkeen Ipe hukkui selän taa ja peli oli menetetty. Eli se klassinen "ihan hyvä siihen asti".
Vaikka paljon oli hiomista ja totista puurtamista, niin kyllä tuo Ipe vaan aika muikku on <3

Meillä on ollut vireillä yks hauska juttu, jonka vuoksi oon joutunut miettimään suhdettani agilityyn ja koiraharrastukseen yleensä. Kuinka käsittämättömältä se saattaakaan vaikuttaa ulkopuolisin silmin! Tästä lisää ensi viikolla :)

Oon aivan haltioissani saapuvasta keväästä ja siitä, että kellot siirrettiin kesäaikaan. Kuinka hyvää tuo valo tekeekään taas pitkästä aikaa!

1332092605_img-d41d8cd98f00b204e9800998e