Alkoihan se vihdoin - kesäloma nimittäin!
Torstaina oli viimeinen päivä töissä ja voi pojat, se ei ollut hyvä päivä. Keskiviikkoiltana oli vähän kurkku kipeän oloinen ja torstaina olikin jo kuumeinen olo. Sissinä vaan torstai-iltana Fannin kanssa agilitytreeneihin navetalle ja kunnon hiki pintaan! Treenit meni Fannin osalta todella hyvin ja sen vire on kyllä ollut aivan häkellyttävän hyvää jo pitkän aikaa. Pieni video treeneistä.
Perjantaiaamu valkeni melko epätoivoisesti kun edellisillan hikoili oli kostautunut kunnon kuumekoomalla. Perjantaina oli tarkoitus korkata kesäloma vauhdikkaasti käyntiin lähtemällä Ouluun, jossa oli viikonloppuna kaksi kv-näyttelyä. Vointi oli niin pohjalukemissa, ettei tolpillaan pysyminen tullut kysymykseenkään. Junaliput vaihtui sitten lauantaille, josko vuorokaudessa olo kohenisi sen verran, että pystyisi matkustamaan pohjoiseen.
Kuume onneksi laski lauantaille, joten lähdin rohkeasti Fannin ja Unnan kanssa matkaan. Isla ja Frida lähtivät Karstulaan jo torstaina. Unna pyörähti sunnuntaina kehässä vaatimattomalla EH NUK3 tuloksella, brittirouva oli sitä mieltä, että Unnan korvat ovat liian ylöskiinnittyneet, jonka vuoksi ilme ei näytä hyvältä. Aha.
Pikaisen Oulu-visiitin jälkeen sitten Kokkolan kautta bussilla Karstulaan. Ja täällä sitä ollaan. Flunssa alkaa olemaan voiton puolella, joten mikäs sen parempaa.
Eilen tuli koko päivän vettä, mutta siitä huolimatta ja oikeastaan juuri sen vuoksi, ulkoiltiin ahkerasti pitkin metsiä ja peltoja, koska niin kurjalla ilmalla käärmeet pysyttelee poissa. Isla rakasti sadeulkoilua siinä määrin, että rälläsi oikein viimesen päälle rantamutakossa. Mitä mutaisempi, sen parempi - Islan mielestä.
Keppitreenien jälkeen tuli vähän hiki
Keppitreenejä ollaan vedetty tänään ja eilen aina ulkoillessa. Pistin kujakepit tulemaan Tampereelta Karstulaan iskän mukana torstaina. Aivan mielttömän suuri ero on tullut Islan työskentelyyn ja siihe, kuinka se kestää "painetta". Ei olla kaupungissa pitkään aikaan menty keppejä, koska ne treenit meni siihen, että Isla ilmeisesti paineistui lyömällä maahan esim. keskelle keppejä aina suorituksen jälkeen. Mun piti kantaa se toiseen päähän aina ja sieltä se kyllä lähti kun tykin suusta taas juoksemaan kujaan. Jos meni esim. väärin sisään niin se kesti todella huonosti huomauttamista ja pisti taas maahan johonkin.
Nyt oli aivan totaallisen eri ääni kellossa ja kestää käskytystä ihan ongelmitta ja huomauttaa ei tarvitse kuin pienellä 'ä-ä' äänähdyksellä, niin se palaa jo takaisin alkuun. Ainoa ongelma on se, että sillä on niin hirveä hinku lähteä suorittamaan, ettei malttaisi millään tulla tarpeeksi kauas tai jos haluan vähän vinoja sisäänmenoja niin ei malttais tulla säätämään paikkaansa vaan seistä tuijottaa keppejä metrin päässä sisäänmenosta. :D Tähän ongelmaan keksin toimivan ratkaisun kierrättämällä sitä esim. puun tai kaivon ympäri ennen keppejä, joten saan samalla treenattua ki/ka-tiukkoja käännöksiä. Hämmästyksekseni Isla meni ongelmitta kepeille sisään pimeästä kulmasta kierrätettyäni sen vasemmalle kaivon kautta.
Kuja tällä hetkellä vähän tiimalasissa (sisään- ja ulosmenot leveämpi kuin keskusta), kapeimmillaan se on keskeltä vain muutamia senttejä - eli edistystä on tullut kyllä huomattavasti. Olen videoinut treenejä, joten editoin niistä koosteen nähtäväksi.
Huomenna on tarkoitus aloittaa se kaikista jännittävin osuus meidän agilityn alkeistreeneissä; nimittäin autotallissa on kuivumassa vastamaalattu ja -karhennettu kontaktilankku. Meillähän on kunnianhimoinen tavoite treenata toimivat juoksukontaktit ja huomenna se vihdoin alkaa. Isla on nyt reilu 6½kk, joten on mielestäni hyvä aika aloittaa lankkutreeni. Katsotaan kuinka meidän käy. Juoksukontaktitreenitkin tulen myös kuvamaan, joten videomateriaalia on luvassa.
Loppukevennyksenä vielä kuva Unnasta, joka on Islan tulon myötä alkanut nukkumaan "isojen koirien tapaan" keskellä lattiaa. Frida ja Fannihan hakeutuvataina lämpöiseen sohvan kulmaan tai boksiin vällyjen sekaan, mutta tuo 1,8 kiloinen karpaasi on päättänyt olla oikea koira ja nukkua päikkärinsä kuten Isla:
