Taas yksi humalahakuisen juhlakansan viikonloppu. Meille se oli kuin mikä tahansa viikonloppu. Paitsi että tein muurinpohjapannulettuja pitkästä aikaa - juhannuksen kunniaksi! Mumskis. Oltiin ihan perheen kesken kotona, Karstulassa ja vietettiin aikaa yhdessä syöden, saunoen ja uiden. Touhuttiin kaikenlaista pientä ja kivaa pihalla - koirat olivat taas kuin siat pellossa kolme päivää. Kuvat puhukoot puolestaan:

Frida otti koko jussin lungisti - nukkuen ja syöden. Niin kuin kaikki muutkin päivät vuodesta.

"Minä otan aurinko tässä." (Toim. huom.: keskellä polkua rantaan)

Fannilla oli vähän rankempi juhannus. Viikonlopun ulkoa löytyneet herkut (hiekka, kävyt, tikut...) ja jonkun ulkopuolisen tahon tarjoamat (damn you, mama!) ravinteet (makkara, lettu, pannari, jäätelö...) laukaisivat taas todella pahan happo-ongelman, jota hoidellaan edelleen. Eli kesän pahin närästys saatiin juhannuksena aikaiseksi. Toiseksi Fanni joutui törmäyskurssille Islan kanssa ja satutti jalkansa, mutta se onneksi helpotti jo samana iltana. Kolmanneksi sen etutassun yksi varpaista turposi jostain syystä (hyönteisen purema, nokkonen?) ja Fanni kalvoi koko varpaan ihan lihalle. No sekin on onneksi jo helpottanut. Neljänneksi iloitellessani Unnan kanssa, joka on pallojen lisäksi hulluna käpyihin, lensi yksi käpy suoraan Fannin silmään. Silmä- ja tassupuolena, varvas turvoksissa, närästyksen kourissa ei juhannuksessakaan ole oikein juhlan tuntua. (Mutta puolikuntoisena voi poseerata maailman söpöiten kameralle! Huomioikaa meidän uusi, supersöpö banneri ;)

Unna teki taas sen, mitä se parhaiten osaa: kyttää ja kerjää herkkuja. Koko juhannuksen. Ja leikittiin me tosiaan niillä kävyilläkin. Ja talottiin puolikuollutta käärmettä (se oli neljässä osassa, mutta yksi keskimmäisistä vielä väänteli).

"Kätesi alkaa painaa...kun lasken kymmenestä alaspäin, siirrät makkaraa tänne päin. Kymmenen, yhdeksän..."

Isla veti ipanoiden tapaan satalasissa koko jussin. Maalle, vedessä ja ilmassa. Yritettiin tutustua yllämainittuun käärmeeseen ja luoda mielikuvaa siitä, että käärme -> yyh, pahapaha. Saa nähdä mitä se ajatteli. Ei tosiaan osunut pihaan kuin tuo yksi luikero viikonlopun aikana, senkin äiti pisti aikahuolella palasiksi.

Pää edellä!

Ja uudestaan!

Kaiken tuon karvan alla asuu pieni ripakinttu

(Nyt mä muuten huomaan, miksi tokokokeessa liikkuri ihastellessaan Islaa hämmästyi kuin tajusi, että Isla onkin narttu. Tuossa kuvassa sen pää on tosi skroden näkönen. Vuan ei sillä palleja ole. Juoksuja sen sijaan odotellaan alkavaksi ihan näinä päivinä.)

Islalle juhannus oli myös jonkinlainen herätysjuhla, sillä eilen Mapen treeneissä tapahtui jotain ennennäkemätöntä. Mehän ollaan kontakteja treenattu vaan alastulolla. Isla on ollut sitä mieltä, että puomia voi juosta vaan 2/3 verran ylösnousua ja sitten pitää hypätä alas, koska se olikin liian korkea ja tulee huippaus ja ai kauheeta. Namimagneetilla olen yrittänyt sitä vetää läpi, mutta se on ollut tosi vaikeena. Ne kerrat kun se on mennyt koko puomin alusta loppuun on oikeasti laskettavissa kahden käden sormilla. Eilen menin ennen meidän ratavuoroa ottamaan taas kontakteja ja sanoin "ota" ja jäin odottamaan, että se menee ja heittää persiensä alastulolle. Mutta jäinkin haavi auki seisomaan siihen, kun se huitas käskyllä koko samperin puomin ja lujaa! Jäi vielä sinne toiseen päähän 2on-2offiin ja tuijotti taaksepäin, että mihin piruun se kartturi jäi! Excuse me?! Sen oli oltava joku aivopieru, ei varmaan mene uudestaan, mutta niin kuulkaa se vaan juoksi puomia ihan niin kun se olis aina menny sitä! Emminä pysynyt edes sen vauhdissa aina. Mä olin just 10 minuttia aikasemmin sanonut treenikavereille, että voi kun me saataisiin kontaktit pian kuntoon, niin päästäisiin kisaamaan.
Tää oli näköjään Islalla taas näitä "kun en treenaa, niin opin" -juttuja. Mutta ei voi olla kun tyytyväinen!

Mistä päästäänkin aasinsiltaa siihen asiaan, että Isla täyttää tänään 1½ vuotta. Mikä tekee siis 18 kuukautta. Eli yhtä kun kisaikä agilityyn saavutettu. Kun Ripe oli pentu, niin ajattelin, että mehän ollaan heti viikonlopun Agirodussa sopivasti ottamassa depyyttistartti, mutta ei tässä ihan niin käynytkään. Hyppärille oltaiskin voitu mennä, mutta kontaktien kanssa on vielä sen verran tekemistä, että ensimmäinen startti tapahtunee alkusyksystä. Sitä odotellessa!

Agirodussa nähdään kuitenkin!