Se opettelee virkkaamaan

Ajettiin perjantaina Turkuun ja takaisin. Menomatkalla tuuli niin kovasti, että lasinpesunesteet ampu taivaantuuliin. Turun päässä tulikin jo sitten ihan kunnolla lunta. Käytiin Tanjalla (Turun koirafysio) tsekkaamassa tilanne treenien aloituksen jäljiltä. Aika mahtavaa oli se, että Ipe oli huomattavasti paremmassa kunnossa nyt kuin viimeksi. Viime kerran kokovartalobanaani oli pistänyt pyjaman päälle ja painunut tiehensä: rintaranka oli suora, lanteessa vain pieni vinous, joka oikaistiin. Oikea puoli kokonaisuudessaan oli hyvässä jamassa eli kovin pahasti ei voi ollla epätasapainossa kun korvaava puoli ei ole jumissa. Vasemmalla oli lantiossa se tavanomainen jumitus, joka saatiin auki. Vasemman takatassun pari varvasta ja pohjeluu oli juntturassa. Vasemmalle takaselle nyt kovasti jumppaa, jotta puoliero korjaantuisi. Mutta optimistinen saa kuulemma olla, koska tauon jälkeinen treenaus ei ollut pahentanut tilannetta, pikemminkin päinvastoin. Kotimatka ajettiin sellaisessa lumimyräkässä, että näkyvyys oli juuri ja juuri seuraavalle aurauskepille.

Treenasin keskiviikon valkkutreeneissä lainakoiralla. Joku oli vaihtanut mun kiltin ja kuuliaisen lapasen sellaseen syöksysämpylään, joka sukkuloi mun selän taakse enemmän kuin ikinä koskaan ja laukoi ihan omille kiertoradoillensa. Toivon saavani vanhan koirani takaisin ennen seuraavia treenejä...tai vähintäänkin manuaalin tähän uuteeen koneeseen.

Frida ja virkkaaja, joka tarttui koukkuun yli 10 vuoden tauon jälkeen