Raidan ja Mapen kanssa suhattiin loppiaisen viettoon Poriin, tai tarkalleenhan me oltiin Noormarkussa (kuka ne kaikki erilaisilla etuliitteillä varustetut Markut on keksinyt?) Sari Mikkilän tuomaroimana oli tarjolla kolme ykkösten rataa. Eli ei ollut kun 6 nollaa tarjolla - ja me tuotiin niistä kotiin VIISI (5)!! Kaikki kuusikin oli aika hanakasti tyrkyllä, kun Ipen kanssa vedettiin ekalla radalla viimeiselle esteelle asti nollaa. Klassisesti se nolla ryvettiin sitten viimeisen esteen kiellolla, koska olin joutunut varmistelemaan keinua liiaksi loppusuoran alussa ja enhän minä sitten kilpajuoksussa tuota voittanut. Eteen en uskaltanut käskyttää, koska se saa aikaan usein rimojen tipahteluja. Eli se riski olis kuitenkin kannattanut ottaa. Eihän se kauhean nättiä menoa ollut muiltakaan osin. Puomin hiippailut ynnä muut kunniakierrokset väritti meidän matkaa aika kivasti. Raita ja Mappe teki kuitenkin nollan ekaltakin radalta, vaikka Mappe kävi kerran lattiakontaktissa vähän reilummin.
[AGI] Isla maksi1, Pori from Laura J. on Vimeo.
Toisella radalla oli vähän enemmän sisuuntumista ja kunnon pelasteluilla tehtiin kuitenkin nolla! Pari potentiaalista kiellon paikkaa saatiin aikaiseksi, mutta onneksi viime tipassa nekin korjattua. Valumista vähän siellä täällä ja se puomi. Se on vaan niin turkasen hidas. Se pistetään vähän nopeesti kyllä työn alle! Aikaa tuhraantui muutenkin maltillisen vauhdin päälle, joten sijoitus oli 6.
[AGI] Isla maksi1, Pori from Laura J. on Vimeo.
Viimenen rata oli Marjo Heinon pienesti muunneltu pohja aamun medeiltä, ihan läpijuoksua. Ainoastaan muurin jälkeinen hyppykaarros vähän jänskätti ennen starttia, muuten oli aika selvää kauraa. Ja niinhän sitä luulis. Ekan A:n jälkeinen putki oli keskelle numeroitu ja suunnittelin kyllä ohjaavani sen ohjauksen puoleiseen päähän, mutta niinhän se räväytti sinne toiseen. Onneks sillä ei ollut minkään valtakunnan merkitystä jatko-ohjausten kannalta. Sijoitus oli tällä radalla 4.
[AGI] Isla maksi1, Pori from Laura J. on Vimeo.
Aika suuri kivi vierähti harteilta kun nollatili saatiin auki. Heti paljon rennompi ote koko kisailuun. Vaikka hirveesti on vielä tekemistä joka saralla, niin kyllähän se vähän luottamusta antaa kun vihdoin saatiin mustaa valkoiselle. Ja eihän tuo tuplanolla ollut yhtään pöllömmin. Täällä Raidan huikea triplanolla, lopussa hauska ilakointi ;)
Viisel-veli ja Jaana oli meitä kannustamassa (kiitos Jaanalle kuvaamisesta!), oli ihana nähdä poikaa pitkästä aikaa. Tai ihan mieshän siitä on kasvanut. Eli kaiken kaikkiaan hieno päivä. Ainoa ou-nou oli se, että meidän härkänen maine oli kiirinyt jo kotikulmille asti kotimatkalla, kun Särkänniemen risteyksessä joku paparazzi (=Pirkanmaan poliisi) oli kuvaamassa salamat räiskyen meitä.
