Alkuviikkoa on nykyisin aika haipakkaa menosa, kun kaikki treenit on peräkkäisinä päivinä. Onneksi Ipen treenien välissä on yksi lepopäivä, muuten ei tulis mittään. Viikko lähti käyntiin kovin epävarmoin fiiliksin, koska olin niin sumussa sunnuntain tokokoulutuksesta. En jaksa edes tarinoida koko stooria, mutta sanotaanko niin, että en saanut sieltä ihan sitä mitä odotin ja lopputuloksena oli jokseenkin ahdistunut mieli ja epävarmuus koko tokon tulevaisuudesta. Mutta varmaan ihan tarpeellista välillä pysähtyä miettimään millainen koirankouluttaja olen ja haluan olla. Ja kuinka paljon voin lipsua periaatteestani. Koulutuksen jälkeinen paska fiilis antoi kyllä ymmärtää, etten ole kovin halukas toimimaan ajatusmaailmaani vastaan. Eikä se nyt niin kamalaa oikeasti ollut. Pehmeä koira kestäisi ilmeisesti paljon enemmän kuin herkkä ohjaaja :D Ja koulutuksen paras anti oli se, että sain kuulla seuraamispaikan ja -asennon olevan oikein bra. Jeij!

Mapen ottama kuva Valkeakosken lampailusta

Agilityyn. Maanantaina oli Mapen treeni ja tehtiin medien joukkueagirataa MM-kisoista. Juoksurata, jossa Isla lukitsi kepit putken jälkeen aika hanakasti. Vaikka nenästä otti kiinni, niin se ketale vaan kaahotti lumoutuneena kepeille. Vire pysyi kohtuuden rajoissa eikä sikaillut. Keinua otettiin yksittäisenä ja ihan OK, menee innokkaasti (heti kun tulee putkipiilostaan pihalle...) mutta himmaa liian aikaisin. Pitäisi palkata enemmän ja paremmin päähän juoksusta. Mutta pääasia, ettei keinu ole mikään ylivoimainen kauhistus enää. Eli hyvät treenit!

Tiistaina eli eilen oli Fannin treenit, jossa Johanna pisti meidät veivaamaan takaakiertoja oikein olan takaa. Tehtiin yksi harjoitus, mitä ollaan tammikuussa viimeksi treenattu (video) eli se pirullinen niisto-sokkari. Inhoan sitä ja kysyin jo esteitä laittaessa kun huomasin mistä oli kyse, että saako tehdä pakkovalssilla. Mutta Johanna on onneksi sen verran natsi, ettei päästä sieltä mistä aita on matalin. ;D Tulipahan siis reenattua ja piru noissa ottaa vatsalihaksien päälle kun tollasta miniminikoiraa yrität niistää tiukasti!
Lamppu syttyi perus takaakiertojen kanssa, joihin yleensä tehdään se valssi. Tällä kertaa koitettiin takaakierto-persjättöä ja se onnistuikin aika jouhevasti. En oo koskaan tullut ajatelleeksi, että tekisin Fannin kanssa tollasta mutta on ehdottomasti harkitsemisen arvoinen juttu kisoissakin.

Kohtelias tuijotus

Tänään oli valmennusryhmän treenit, jossa Samu oli vierailevana kouluttajana. Samun oppeja saadaan kerran kuussa talvikauden ajan, joten huippukivaa että on ulkopuolinen vakkarikoutsi remmissä mukana. Tehtiin kahta eri treeniä. Samu väsäs niin veikeän näköisen hyppyhäkkyrän, jossa pituudenkulmakeppi oli keskellä. Tehtävänä oli jokaisen hypyn jälkeen kierrättää koira keskellä kepin ympäri ja jatkaa seuraavalle hypylle.  Kierrä, kierrä, kierrä, kierrä, kierrä...pää meni vähän pyörälle. Isla teki pienemmän kaarrokset ja huolellisempaa työtä kun tein itse jaloilla enemmän hommia ja ohjasin mahdollisimman pitkälle joka tilanteessa.
Suuri hehkulamppu syttyi kun puhuttiin mun nyrkin heristelystä, josta haluaisin päästä eroon. Haltuunotossa siis vatkaan nyrkkiäni ikäänkuin se tulisi yhtään sen paremmin käteen.  Takaakierroissa varmistelin sen hypyn nyrkin vatkauksella ja Samu ehdotti, että nostaisin haltuunottavaa kättähiukan ikään kuin kerron sillä että hyppää tänne. Heti tuntui paremmalta ja rauhallisemmalta ohjaus!

Toisena treeninä tehtiin pieni rata, joka kellotettiin ensin ilman koiraa ja sitten koiran kanssa. Mulla oli helppo 7 esteen pätkä, jonka kellotin haamukoiran kanssa reilu 14 sekuntiin. Islan kanssa ekalla kierroksella tuli kielto yhdeltä poispäinkäännökseltä ja aika oli reilu 16 sekuntia. Kun tehtiin puhtaasti läpi aika olikin vain reilu 11 sekuntia! Eli kuvittelin Islan hitaammaksi kuin se todellisuudessa oli. Sangen valaiseva treeni.

Vire oli sopivan korkea, muutaman kerran haukahti kun oli sen verran lämpösenä touhuun, mutta ei mennyt yhtään sikailuksi. Oli todella hyvän tuntuinen ja treenaaminen oli jotenkin tosi rentoa. Keinukin sujui aika kivasti. Ei mennyt kertaakaan palkkansa kanssa putkeen keinun jälkeen. Juoksi jopa itse keinulle palkka suussa ja alastulon jälkeen heitti lelun itselleen. Omatoiminen tyttö. Itelläni ekan kerran kaltainen jännitys oli kokonaan poissa ja pystyttiin tekemään omaa suoritusta hyvillä mielin. Jäi hirmu hyvä fiilis treeneistä.

Tällä viikolla onkin vähän enemmän agia, kun huomenna matkaamme Islan kanssa Nummelaan harvinaislaatuiseen erikoistreeniin, josta mahdollisesti jo huomenna lisää...huisin jännää!

Kumpi maastoutuu työpöydän alaiseen sotkuun paremmin; jumppapallo vai Isla?