Meillä on ihan hiljaista. Henkka on ollut viikon maalla ja vei Unna ja Fridan mukanaan. Kun ei tapahdu mitään niin Fanni ja Isla vetää lepiä. Ollaan nyt kyllä lenkkeilty ahkerasti ja naksuteltu aamu- ja iltaruoat molemmille. Molemmille olen sheipannut takajalkojen targetointia, päämääränä saada ne seisomaan etutassuillaan. Muutaman askeleen edistyksiä ollaan saavutettu ja pääasia on, että koirilla on hauskaa naksuteltaessa. Olen kuvannut koirien naksutreenejä, joten tulevaisuudessa on luvassa kooste tästä(kin) tempusta. Jos Isla ei keksi enää mitään muuta, niin se tarjoaa 'kerjää' -temppua, joka on hirmu hauska juttu sille nykyään. Kellotin joskus pihalla sen istumista ja kyllä se jonkun 20 sekuntia malttaa olla. Ja nimenomaan taitaakin olla maltista kiinni, ei niinkään fysiikasta.


Ylläolevassa kuvassa on märkä ja kurainen kurre, joka tuli juuri kotiin sisarustreffeiltä. Viisel-veli oli matkalla pohjoiseen ja pysähtyi Tampereella painimaan Raita ja Isla siskojen kanssa. Kyllä oli taas mainiota menoa kersoilla.

Fanni ja Isla on synkronoineet toimintansa kaksin ollessaan. Joka aamu on sama rutiini. Aamulenkin jälkeen mennään sohvalle odottamaan aamusirkuksen (naksuttelun) alkua.


Syömisen jälkeen asettaudutaan taas sohvalle odottamaan päivän muita puuhasteluita.

Kahden kerroksen väkeä

Eilen lähdettiin lenkille tarkoituksena poiketa Hakametsän koirapuistossa. Lähtiessä vähän ripsotteli vettä, joka yltyi kunnon vesisateeksi ja takaisin tullessa tulikin jo räntää taivaan täydeltä. Koirat olivat aivan uitetun näköisiä ja mullakin valskasi jo polvien kohdalta vesi sisään. Löysin itsestäni uuden, yllättävän puolen koirapuistolle päästyämme. Isojen puolella oli kaksi koiraa; kultsu ja rotikka. Normaalisti en lyö koirille leimaa otsaan niiden maineen takia, mutta jostain syystä rotikan omistajat välittivät itsestään niin vastenmielistä koiranomistajan habitusta, että päätinkin olla menemättä koko puistoon. Vaikka rotikka näytti (sen hetken kun ulkopuolelta tilannetta seurasin) ihan kelpo koiralta, niin sen omistajat saivat mussa aikaan jonkun erikoisen reaktion, joten päätin kuunnella perstuntumaani ja lähteä kotiin saman tien. Better safe than sorry.

Tänään mennään juoksemaan Islan kanssa taas lankkua. Kevät on siis otettu virallisesti vastaan ja juoksukontaktitreenit on aloitettu. Enää ei juosta tasamaalankkua vaan kulmaa on nostettu ensimmäisen 5 sentin verran. Hyvin juoksee, ei hyppää juuri koskaan. Itse treenaus olisi hurjan yksinkertaista, mutta tunnen jumiutuvani lähinnä välineellisistä syistä. Saa käyttää aikalailla mielikuvitusta, että keksii millä kaikella lankkua alkaa nostamaan yhä ylemmäksi.