Päiväunia, liian paljon hyvää ruokaa, hauskoja korttipelejä, paljuilua tähtitaivaan alla, leffoja ja ulkoilua. Niistä on meidän perheen joulu tehty. Ruuhkapäivät on takana päin, mutta ihana joululoma jatkuu vielä viikon verran. Me palaamme kaupunkiin vasta kun jengi on ampunut euronsa taivaalle ja saanut silmävammoja.

Ipen pakaralihaksia on treenattu vauhdittomalla korkeushypyllä

Sää on ollut varsin vaihteleva ja vähän haastavakin ulkoilun suhteen, kun tiet on aivan peilijäässä ja pienet eivät metsässä pääse oikein kulkemaan. Frida onkin saanut parhaan joululahjansa ja saanut luvan kanssa rötvätä oikein olan takaa. Unna on viihtynyt pihalla välillä vähän liiaksikin, kun se unohdettiin aatonaattoiltana puoleksi tunniksi pihalle. Onneksi ei ollut kovaa pakkasta ja tirriäinen oli viihdyttänyt itseään risuja syömällä (jotka oksensi seuraavana yönä sänkyyn). Fanni on ulkoillut reippaammin Ipen ja Ritan kanssa, vähänkin kun pakastuu niin metsässä on hankikanto, jota pitkin pikkumusta pääsee kiitämään huolettomasti.

Lapsena sain aika usein koirakirjan joululahjaksi ja nyt tunsinkin taas itseni ihan 7-vuotiaaksi, kuin sain lahjaksi tiiliskivenpainoisen opuksen Koirien kieli ja käyttäytyminen. Kerkesin sitä hieman aloittaa ja koin jo ensimmäisen 20 sivun aikana pari niin valaisevaa ahaa-elämystä, että en saata odottaa kirjan loppua! Jokaisen koiraharrastajan tulisi lukea tämä teos.

Tänään oltiin ensimmäistä kertaa ahkeria ja treenattiin hetkinen tokoa takapihalla. Kovasti olis helpottanut, jos ruutumerkit olis pysyny tuulessa pystyssä. Yhtenään kävin ne nostamassa paikoilleen ja kerettiin pari ruutua ottaa. Jätin lelun ruudusta pois ja tein näyttöruutuna. Toimi kovin hienosti. Vaikutti oikein siltä, että kääntyessä rupesi mallaamaan itseään suhteessa tötsiin. Vilkuili molemmin puolin, että olenko mää nyt ruudussa vai en?

Joku istumis-vamma tuolla koiralla on. Jääviä treenatessa joudun kovin kädestä pitäen muistuttaa, että mitä se istuminen on. Maahan lyö melkein joka saaterin kerta. Tehtiin sitten höntsäilynä sellasta "juokse poispäin ja suorita istu/maahan/seiso". Maahan menee käskystä hyvin, seisookin hyvin, mutta sitä istumista arpoo. Saattoi istahtaa puolimakaavaan asentoon ja lopulta kuitenkin tippui taas makaamaan. Varsinaisen liikkeen osaamistasossa ei pitäisi olla kamalasti ongelmaa, ehkä vika on nyt vaan siinä keskittymisessä. Maahanmeneminen tuntuu vaan olevan tuollaisen wanna-be-paimenen mieleen. Jos jollain hyviä vinkkejä käskyerottelu-treeneihin, niin otan niitä kiitollisena vastaan.