Syksy on officially täällä. Kolmen viikon kesälomahöntsäyksen ja parin päivän työreissun jälkeen olin vihdoin kotiutunut Tampereelle ja oli sellainen fiilis illalla, että nyt on sytytettävä kynttilät. Eli syksy tuli.

Loppuloman odotetuin juttu oli tämän päiväinen fysioterapiakäynti Islan ja Fannin kanssa. Olin vihdoinkin saanut varattua ajan Karhumäen Elinalle ja jännityksen sekaisin tuntein menimme vastaanotolle. Ensiksi katsottiin molempien liikkeet ulkona: Islan liikkeitä sotkee jonkin verran heikko takapää, joka johtuu siitä vasemmasta pihtitakasesta. Tämä olikin jo tiedossa, pelottavaa oli nähdä kuinka paljon ongelmia löytysi rangasta ja lihaksista tästä johtuen. Tasapainolaudallakin vasemmanpuoleinen heikkous takapäässä oli selvää. Fannin liikkeet olivat jokseenkin tiukkoja etuliikkeitä lukuunottamatta OK.

Isla pääsi ensiksi käsittelyyn, jotta hitaastilämpeävällä Fannilla olisi aikaa tutustua paikkaan. Isla oli todella helposti käsiteltävä ja Elina kehuikin, kuinka hyvin rauhoittuva se on. Suurimman osan ajasta Islalla oli silmät ihan puolitangossa tai kokonaan kiinni, mutta kipeät kohdat ilmoitti kyllä selvästi nostamalla päätään. Rintarangassa oli jonkin verran kireyttä, joka saatiin hyvin auki ja vetreäksi. Kireys oli todennäköisin peräisin viime viikon vaelluksesta ja repun kantamisesta. Myös oikea lapa oli jonkin verran kireä, todennäköisesti se kuormittuu enemmän tasapainottaessaan vasenta takajalkaa.
Suurin ongelma löytyi lannerangasta, jota Isla pyöristää liikkeessä ja seistessäkin, johtuen tuosta heikosta takapäästä. Lannerangan 6. ja 7. nikamat olivat todella jumissa ja niitä yritettiin saada auki jos jonkinmoisin keinoin. Lopulta ne kuitenkin saatiin auki ja lihaksistokin alueelta pehmeäksi. Elina epäili erityisesti reisistä löytyvät ns. trikkereitä, jotka johtuvat lihaskuormituksesta, mutta hän oikein hämmästeli, ettei koko koirasta löytynyt ensimmäistäkään trikkeriä.
Liikkuvuuden suhteen Isla oli luokkaa 'kuminauha', eli on oikeastaan vähän yliliikkuvakin - on kuulemma yleistä bortsuilla. Ainoastaan takareidet olivat aluksi kireät.

Pecaboo!

Fanni heittäytyi toverilliseksi Islan käsittelyn aikana ja tutkaili joka ikisen nurkan ja kolon, jota siinä huoneessa oli. Haki Elinan jalasta tyypilliseen tapaansa rapsuttajaa ja esitteli kaikki kuumimmat temppunsa Frolicin toivossa. Mutta auta armias kun Isla oli valmis ja en kerennyt edes vilkaisemaan Fanniin päin, niin se piruilu jo yhden tason alla piilossa. Se saakelin silakka oli kyllä etevä tietämään, että millonka tapahtuu. Ja sitähän ei huijata. Mussuteltiin Islaa ja annettiin sille herkkuja, jotta mustasukkaisuus ajaisi sen lähemmäs, mutta ei mitään toivoa! On se kyllä eri apina. Hain sen sitten kädestä pitäen patjalle ja kun Elina käänsi sen kyljelleen, niin se oli kun halvaantunut katkarapu! Ollaan ennekin käyty fyssarissa silloin pentujen jälkeen ja se oli ihan samanlainen paskahalvaus silloinkin. Noh ei mittään, Elina on onneksi niin reipas ja varma otteisaan, että sai kuitenkin käytyä koiran läpi kokonaisuudessaan. Lopussa Fanni alkoi tottua tilanteeseen siinä määrin, ettei sen päätä pitänyt pitää enää alhaalla. Mutta ei se täysin rentoutunut missään vaiheessa.
Fannilla oli pientä jumia keskiselässä ja toinen lapa oli myös kiinni. Ne saatiin kuitenkin auki ja liikkuvuudet oli lopuksi oikein hyvät. Sen suurempia ongelmia ei Fannilla onneksi ollut. Lihaksiston osalta on paljon vielä kehittymisen varaa, jotta saataisiin kaikki mahdollinen voima käyttöön radalla.

Saimme todella hyvät ja perusteelliset jumppa- ja venytysohjeet, joita noudattamalla saadaan habaa sinne mihinkä sitä tarvitaan. Islalla rannerangan turvaamiseksi takapäähän ja erityisesti reisiin, mutta agilityä silmällä pitäen tietysti myös niitä syviä tukilihaksia bodataan ja etupäähän pumpataan vähän poweria. Fannille hommataan jumppapallo, jolla saa todella kätevästi treenattua pikkukoiria.

* * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * *

Fannin selän jumi saattaa olla peruja sunnuntain kisoista, johon lopulta päätimme lähteä puolikuntoisuudestani huolimatta. Fannihan tosiaan teki aika lennokkaan vitosen juoksemalla keinun läpi jostain hämmästyttävästä syystä. Lentokeinuja ei ole hetkeen näkynyt, joten mikä lie oli tämän aivopierun perustana. Mulla meinasi kunto loppua jo rataantustumisessa, joten otinkin radan aika löysin rantein ja rennosti rullaten. Fannilla oli aika tahmea alku, vähän piristyi loppua kohden, mutta ei se mikään salama ollut. Keppien jälkein takaaleikkaus oli positiivinen edistys siinä mielessä, että se tosiaankin irtosi hypylle, mutta jatkoreagoinnista huomaa kuinka vähän takaaleikkauksia on treenattu.
Ihanneaika alitettiin, joten sen puolesta oli hyvät fiilikset. Muutenkaan tämä Elina Hannikaisen rata ei tuntunut yhtään sen vaikeammalta kuin 1-luokan radat. Itse asiassa monia ykkösten ratoja helpompi.

[video]

Arvatkaas mitä äipän kanssa haettiin metsästä?