Tänään oli vuorossa jälkitreenit nro 3. Tällä kertaa oltiin Pirkkalassa, jossa sattui aika haastava paikka. Maalikoirina tehtiin puroylityksiä ja raivattiin sellaista ryteikköä, että meinas usko loppua sen kanssa. Saatiin kuitenkin jälki aikaiseksi siinä sitten istua nökötettiin männyn juurella kun jäljestävä koira lähestyi. Isla on niin tottunut jo touhuun, että se jää hauskasti kuuntelemaan jäljelle päin, että milloinka muut lähestyy. Istutaan yleensä kylki jälkeen päin nenäkkäin, mutta Islan jäljen puoleinen korva jää kuuntelemaan muiden tulemista.
Meidän jälki oli n. 300 m pitkä ja siinä oli yksi suorakulma. Kulma ei tuottanut minkäänlaisia ongelmia ja Isla oli lähes koko matkan intensiivisesti jäljen päällä. Sää oli kuiva, eikä ollut kovin voimakasta tuulta, joten pysyi tosiaan hyvin jäljellä. Polun ylityksessä kävi tarkistamassa suunnan ja otti ilmavainulla taas jäljen kiinni, jolloin oikaisi tarkistamansa kulman suoraksi. Maali tuli mulle yllätyksenä nopeasti ja en tajunnut Islan todennäköistä ilmaisua, mutta jälkiviisaana tiesin kyllä, että se loppusuoralla oli vielä innokkaampi kuin sitä edeltävällä pätkällä. Sillä on aivan mieletön draivi tuossa jälkitouhussa ja se on kyllä 110% keskittynyt vain ja ainoastaan siihen hommaansa.

Vire on sen verran korkea, että pienet osumatkaan ei näemmä tunnu missään kun ollaan hommissa. Jäljen jälkeen kouluttaja-Miisa sanoi, että oltiin tultu maa-ampiaispesän päältä. Hetken päästä Isla istui äkillisesti ja tuijotti takapäähänsä, joten arvasin heti että kaikki ei oo kunnossa. Takaisin autolle rämpiessä se muuttui vähän vaisummaksi, alkoi lipoa huuliaan ja takajalat tärisi hiukan. Limakalvoissa oli aika kalvakka väri ja se hakeutui mun jalkojen juureen istumaan. Laitoin Islan autoon ja arvottiin hetki kyytabletin antamista, kerran turvotusta ei ollut missään. Kun olin starttaamassa autoa huomasin, että alaleuassa oli turvonnut motti. Kyytabletti siis kuitenkin kurkkuun ja kotiin lepäämään. Turvotus on nyt onneksi laskenut ja tila on muutenkin suht normaali. Vähän taisi olla epämiellyttävä olo, koska murahti Unnalle kun se hääräsi Islan kyljessä kun tultiin kotiin.
Säikähdyksellä kaiketi siis selvittiin.