Katselin eilen illalla kuvia Raita-siskon päivävaellukselta, kun olin juuri aikaisemmin sanonut Henkalle että tehdään huomenna jotain kivaa ja hyödyllistä. Ja siitä se ajatus sitten lähti! Kiitos Mapelle retkeilystäsi - me ajettiin tänään Siitinjärven parkkiin ja vedettiin reilu kolmen tunnin rengaslenkki. Soitin aamulla mummulle, että ootteko paikalla jos tullaan ulkoilun jälkeen mökille saunaan - heidän mökkinsä on ihan Pukalan naapurissa Enonsivussa. Loistopäivä siis - reippailua luonnossa, mökille saunaan ja valmiiseen ruokapöytään syömään mummun herrrrkullista suppilovahverokastiketta!
Sää oli jo aamusta kostea, mutta päätimme lähteä tihkusateesta huolimmatta. Säähän on vain pukeutumiskysymys. Fannille ja Unnalle takit päälle, Isla pärjäsi hienosti ilmankin. Huomioliivi oli vemmelsäärellä onneksi päällä, jotta näköhavaintojen tekeminen oli helpompaa. Melko huolettomasti Isla päästeli polkuja ja umpimetsää eteenpäin, kävi kyllä tasaisin väliajoin tarkistamassa, että tullaan perässä.
Fanni jaksoi todella urheasti koko matkan, Unnakin käveli lähes koko matkan - vaikeimmat kohdat kannoin minikoiran ja lopuksi oli jo niin väsyneen oloinen, että viimeisen kilometrin se veteli jo sikeitä takin sisässä.
Pidettiin evästauko suurin piirtein puolessa välissä olevalla laavulla. Henkan lohi-katkarapupasta olisi kelvannut jollekin muullekin...
Minivaellus oli siinäkin mielessä hieno juttu, että Henkalla alkaa olemaan Suomi-jäähyväisten aika, sillä isäntä on lähdössä reilu viikon päästä neljäksi kuukaudeksi Uuteen-Seelantiin. Me jäädään siis tyttöjen kanssa Tampereelle pitämään yllä Suomen pimeää talvea. Sitä jaksaa paremmin kun on mitä odottaa...minäkin nimittäin pääsen käymään tuolla jokaisen paimenen unelmamaassa, kun helmikuussa "tuon miehen kotiin" reilun kahden viikon matkan päätteeksi. Uudessa-Seelannissahan on lampaita viisitoista (!) kertaa enemmän kuin ihmisiä, joten siellä on hyville lammaspaimenillekin tarvetta. Toivottavasti pääsen näkemään sikäläisiä bortsuja työn teossa.
