Viikonloppu on pulkassa. Kaksi kisapäivää, kuusi starttia. Kyseessä oli ne pitkään odotetut Takujen 10-vuotisjuhlakisat. Jeij, onnea naapuriseuralle! Lähtökohtaisesti jännitin viikonlopun turnauskestävyyttä - onko kuusi starttia liikaa? Osottautui aika urakaksi, mutta ei mitenkään ylivoimaiseksi.

Lauantai alkoi itävaltalaisen Gabi Steppanin radalla. Profiili oli hyvin vieraanoloinen, joten meikäläisen logiikkaan se istui varsin heiveröisesti. Ensimmäistä rataa ei ole videolla, mutta juostiin sellanen laiska vitonen, virhe tuli kepeiltä. Umpikulmaan ei hakenut, eikä sitä kamalasti voinut törkätä kun vieressä oli putken pää, johon varsin moni koiransa sai kepeille viedessä.
Toisena ratana oli ruotsalisen Lena Dyrsmedsin kimurantti tekele, joka niin ikään ei ollut meikäläisen heiniä. Tämä rata oli viikonlopun pohjanoteeraus. Vähän paremmin olis voinut kenties mennä, jos oltais tehty koiran kanssa samaa rataa... HYL
Viimeisenä oli kotikutoisempi Anne Viitasen hyppäri, joka oli päivän paras veto. HYLlystä huolimatta. Siis oma vire oli parempi, koira oli kivempi. Kyllähän minä sitä pari kertaa kalastelin sieltä täältä ja se huonon viennin aiheuttanut väärä hyppy siellä nykästiin, mutta mitäs tuosta. Tekemisen meininki oli paras lauantain viimeisellä radalla.



Sunnuntaina lähdettiin reippain mielin taas kisaamaan, onneksi sää suosi koko viikonlopun ja kisapaikka oli kivenheiton päässä. Päivä alkoi ruotsalaisen radalla, jonka profiili oli jo huomattavasti mieleisempi. Paljon ansoja, mutta ohjattavissa Ipen kohdalla hyvällä käskytyksellä. Vire oli erinomainen, tekemisen meininki tuntui hyvältä. Sehän olikin ihan jätte bra rata siihen asti kunnes seison keinun edessä, jonne koiran piti mennä! :D No, pääsimpäs muistuttamaan kontakteista, jotka viime aikoina on otettu "sinne päin". HYL.
Toisena mentiin jo Annen hyppäri (videolla väärä ratajärjestys), joka vaikutti mentävältä muutamaa epävarmaa kohtaa lukuunottamatta. Arvoin vielä rataantutustumisen jälkeen kummalta puolelta vien kepit ja vaihdanko puolen muuria ennen vai jälkeen. Muiden suoritusta katsellessa hylkäsin persjätön muurin eteen, koska oma liike valutti monet koirat muurin linjalta pois. Valssi muurin taakse olikin sitten ihan passeli ratkaisu. Takakentän hyppykuvion jälkeen jäin jostain toistaiseksi tuntemattomasta syystä varmistelemaan rengasta (joka ei ikinä ole ollut Ipelle ongelma!), jonka seurauksena huomasin seisovani noin 20 metriä väärässä paikassa aivan liian myöhään. Pekka siellä taitaakin videolla karjua vähän vauhtia kinttuihin. Onni oli, ettei putken päässä ollut ansahyppy tai muuta sellaista, johon se olis tuossa tilanteessa aivan taatusti leiskauttanut. Ongin sen sieltä taas kyytiin. Viimeisellä putkella seisoskelin taasen, selvänä suunnitelmissa oli hakea se nenästä kiinni sieltä putkesta, mutta en hakenut. Miksi? Ei mitään käryä. Ohjaukseen sen onneksi taas sain ja eteen-käskyllä maaliin. Me tehtiin jo toinen NOLLA  tällä viikolla! Ihan ennenkuulumatonta.
Viimeisenä oli itävaltalaisen agirata, joka ei sinällään ollut mitenkään vaikea. Tässä kohtaa ehkä painoi jo kisaviikonloppu päälle, koska pää ei enää pysynyt kasassa. Viimeiset keskittymisen rippeet vei useiden minuuttien odotus juuri kun olin laittanut koiran jo lähtöön istumaan. Kantoivat keinulle lisää painoa ja säätivät sitä siinä aikansa. Ipe kerkesi siinä silitellessä vaipua jo varhaiseen välikuolemaan ja heräsi huonosti. Ite olin ihan samalla kujalla, hukkasin radan jo esteellä 4. Taisteltiin kuitenkin kepeille asti, jossa taas aloitusvirhe! Hemmetti soikoon, nää umpikulmien virheet on kyllä erikoinen ilmestys. Treenaamaan ja äkkiä! HYL.



Semmonen kisaviikonloppu. Hyllyä on taas metrikaupalla, voin kohta perustaa kilpailevan yrityksen IKEAlle. Mutta kummasti tuo hyppärin nolla vaan lohduttaa. Ja ennen kaikkea se, että se oli hyvän fiiliksen - juuri sen taistelutahdon - rata, joka multa usein puuttuu. Kokonaisplussiin täytyy lisätä se, ettei yhtäkään rimaa ei viikonloppuna tiputettu. Jeij.

Loppukevennys. Vakavasta aiheesta vitsaillen sain aamulla kuulla seuraavaa viitaten keskiviikkoiseen pyöräilyonnettomuuteen: "Laura, tänään on kaatuneitten muistopäivä - eli sun muistopäivä."