Oon käyny kolme päivää kaameeta kamppailua universumia vastaan.

1336826954_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Ensin taistelin fysiikan lakeja vastaan kaatumalla pyörällä kun tulin Ipen kanssa Niihamasta treeneistä. Säikähdin ja tein äkkijarrutuksen just sillä kahvalla, joka käskyttää etupyörää, joten senhän tietää miten siinä käy. Rystyset auki ja polvi mustana. Vastaantuleva mies pysähtyi kysymymään, että sattuiko pahasti ja minä häkeltyneenä vastasin, että ei sattunut, kun housutkin on ehjät! (Oishan se nimittäin ollut ihan kamalaa, jos Haglöfsit ois menneet rikki!) Mies pyöritteli silmiään ja kysyi vielä, että ethän varmasti lyönyt päätäsi. :D En kai?

Eilen taistelin epäonnisten sattumien sumaa vastaan kun lähdin kouluttamaan Best In Areenalle. Lähtiessä tajusin, että puhelin on hukassa, samoin autonavaimet. En voi soittaa Henkalle kysyäkseni missä avaimet on. Paniikki! Menin kun pyörremyrsky kämppää läpi, mutta mitään ei löydy ja paniikki vaan kasvaa. Äkkiä feisbuukkiin katsomaan kuka ois online. "Moi! Voitko soittaa mulle, mun puhelin on hukassa?" Kiitos Mari, puhelin löytyi. Se oli sohvalla. Henkka ei vastaa. Avaimet on varmasti sen taskussa töissä. Kun sain ajatuksen juoksusta taas kiinni, niin muistin että meillähän on vara-avaimet. Ne on varmaan olemassa juuri tämmöisiä tilanteita vastaan. Pääsin siis matkaan! (Sääksjärven rampin kohdalla on Ideaparkin iso mainos, jonka kulmassa lukee "vain 5 minuuttia". Oon aina aatellu, että se on kusetusta, mutta kyllä siitä ihan totta kerkeää viidessä minuutissa, kun ajaa reippaasti yli 120 km/h...)

Tänään universumi päätti näyttää persettään heittämällä kesän ensimmäisen rankkasateen niskaan juuri silloin kun jouduin liikkumaan töissä paikasta a paikkaan b täysin alivarustettuna. Sateenvarjolla ei tehny siinä tilanteessa juuri mitään. Tai esti se sen, ettei ripsivärit ollu poskilla. Muuten olinkin sen näköinen, että olisin sillan sijaan ylittämän Tammerkosken kahlaamalla.

Vuosi sitten olisin ollut aivan rikki tästä jäätävästä alivoimasta, mutta nyt ei kyllä paina mistään! Se on kato ilon kautta, tai ei ollenkaan! Töistä päästyäni ajattelin tulla ilakoimaan sosiaaliseen mediaan siitä, kuinka oon vieny tän kisan ihan 6-0, mutta uutukaista läppäriä käynnistäessäni kone sanoi olevansa kovasti kipeänä ja "it can not be repaired". Niin anteeksi mitä helvettiä?! Talon nörtti oli tunnin tarkastelun jälkeen sitä mieltä, että kone täytyy alustaa kokonaan uudestaan. Onko sulla täällä jotain elintärkeää? Kuvat parin viikon ajalta, mutta en kuole niiden mukana. Sitä paitsi parhaimmat on jo verkossa anyways. Gradu, työharjottelutiedostot, luentopäivikset ynnä muut velvotteet, joita olen työstänyt tällä koneella on tietenkin muistitikulla. Että siitäs sait universumi!

Elämä on ihan hirveen paljon helpompaa kun näkee tuossa ylläolevassa kuvassa ensimmäisenä ton iloisen värisen lumikolan :D
(Kuva muuten otettiin kännykällä äitienpäivälahjan hakureissulla, kun ajettiin siskon kanssa jumalan selän taakse taimistolle. Ostettiin kymmenen naurettavan näköistä tikkua, jotka meille kaupattiin vattupuskan taimina. Toivossa on hyvä elää, että niistä jonakin kauniina päivänä saadaan puutarhavadelmia.)