Nopeat kotikisat. Kahdessa ja puolessa tunnissa sinne ja takaisin. Edelliset kisat kun räjähti silmille niin lahjakkaasti, että näihin karkeloihin lähdettiin vähän hienosäätö-moodilla.

Teema-kisat: *Pidä pakka kasassa *Kontaktit

Akilleenkantapääni on se, että pasmat menee sekasin liian helposti. Keskittyminen tipahtaa. Vire laskee. Luovutan. Eli nyt lähdettiin ihan tietoisesti hakemaan kokonaisuutta. Startista maaliin, vaikka pää kainalossa. Keskittymistä helpotti tietysti se, että kisat oli kotoisalla treenihallilla, jossa oma jännitys ei muuta häiritseväksi ja koirakin on enemmän kotonaan. Ipen vire oli tänään jätte bra. Jätettiin lelussa roikkuminen ennen starttia minimiin, hengailtiin enemmän lähimetsässä kuin radan reunalla, joten räjähdysvaaraa ei tällä kertaa tullut.

Eka rataantutusminen antoi kaiken mahdollisen haasteen pakan kasassa pysymisen kannalta. Kerkesin väsäämään haastekohtiin vain huonoja vaihtoehtoja, joka tietenkin näkyi myös toteutuksessa. Alkusuoran kömmähdys oli vähän myöhästelyn syytä. A:n jälkeinen elämä oli sitten se haaste. Sain kuin sainkin koiran takaakiertoon, mutta oli niin jäljessä sen päällejuoksun kanssa, että Ipe juoksi ohi. Juuri niinkun Saara ennen rataa varoitti... Normaalisti olis vire läsähtänyt tässä vaiheessa ja homma ollut sitä myöten selvä, mutta minä korjasin! Ja loppu olikin ihan kelpo rullausta. Ja vain yksi rima alas (kököstä ohjauksesta johtuen), vaikka rimat oli tapissa.

Toka rata oli kivempi profiililtaan ja kerkesin sitä kauemmin seuraamaankin kun medit sitä juoksivat. Toteutuksen kannalta pähkinä oli kakkoshypyllä. Takaakiertoon törkkäys vai pakkovalssi? Sivusta katsottuna pakkovalssi tuntui luontevammalta, mutta sitten kävellessä se ei ollutkaan niin selviö. Pähkäilin ja huutelin katsomosta vinkkejä (kiitos Pekka ;) - päädyin sitten siihen pakkovalssiin. Ihan ok. Kepeille asti mentiin semmosessa "wooouuu, o-ouuu, huuups, jaiks..." -fiiliksissä kun linjat valui, venyi ja paukkui. Mutta me päästiin maaliin asti! Taisteltiin piru vie! Itse asiassa nollana tokavikalle esteelle asti, josta tuli muurin palikka alas. Eikä oikeastaan edes harmita, koska aika ruma nollaratahan se olis ollut. :D

Rasti seinään. Asetin itselleni tavoitteen ja pysyin siinä. En luovuttanut. Kontaktitkin oli paremmat kuin aiemmin, tosin eivät parhaat mahdolliset vieläkään. Keinulla ei 2on-2offia enää edes tehdä, mutta vähän vauhtia siihen pitäis ajaa. Ipellähän oli alkujaan eri käskyt A:lle ja puomille, mutta ne on ajan saatossa kokenut metamorfoosin ja nykyään kulkevat yhdellä ja samalla ota-käskyllä. Oikeastaan vain sen vuoksi, että se ota on Ipelle jotenkin vetovoimaisempi ja esim. putkiansojen kanssa toimii paremmin. Nyt kun tokalla radalla olikin puomi ja A aivan hollilla ja hyppy vielä heitti aika hyvin puomille, niin testasin, että muistaako tuo koira vielä sitä vanhaa A-käskyä. Muistihan se. :D

Kyllä tästä vielä joskus jotain tulee <3

edit. Se piti vielä sanomani, että keksin hyvän tavan nesteyttää koiraa kisoissa. Fannin kotiruokinta tuottaa sellaista siemennesteen näköistä litkua, joka syntyy riisin ja broilerin keitinvedestä. En suinkaan heitä sitä pois vaan laitan esim. koirien ruoan sekaan. Otin sitä mukaan kisoihin ja lantrasin vedellä. Jouduin säännöstelemään(!) Ipen juomista, kun se olis ryystänyt sitä ihan loputtomiin.