Käännyttiin viikonloppuna pikaisesti Keski-Suomessa. Käytiin juhlimassa yhden ihanan punapään 3-vuotissyntymäpäivää eli syötiin paljon kakkua ja leikittiin legoilla. Lauantaiaamuna ennen juhlia käytiin jäällä lenkillä, aurinko oli pilvessä, joten kuvasaldo jäi sangen harmaaksi. Lähellä meidän rantaa on iso kivi, jolle lapsena usein retkeiltiin. Talvisin luisteltiin tai käveltiin ja kesällä ollaan sinne jopa uitu. Perimätieto kertoo, että vesi on joskus historiassa ollut niin korkealla, että tuo kivi on kokonaan jäänyt veden alle. Hurjaa!

Kukakohan on perheen pää? ;D

Unna on tunnettu liikuntakyvyttömyydestään talvisissa olosuhteissa ja siitä, että se saattaa livahtaa tilanteen tullen ulkoeteiseen syömään sopivan paljon lihamureketta. Arvatkaa missä se matkusti jäälenkillä?

Perhosen toukka odottaa jo kesää

Tänään ennen kun palattiin Tampereelle kävin Ipen ja äFFien kanssa kävelemässä taivaallisen jää- ja metsälenkin! Aurinko paistoi aivan täydeltä taivaalta, niin kirkkaasti että aurinkolasittomalta valui vedet silmistä ja hanki kimalsi kuin tuhat jalokiveä. Täydellinen kantohanki. Tämä se on talven parhautta!

Mulle on tullut jonkinlainen pakkomielle ottaa Ritasta kunnollisia kuvia, kun Karstulassa käydään. Lähinnä sen vuoksi, että jossain vaiheessa se edellinen kuva tulee olemaan viimeinen. Aamulla kun lähdettiin jäälle, niin Rita päätti jäädä pihaan päivystämään. Tällaiset pienet asiat on niitä, jotka muistuttaa sen vanhuudesta. Lauantaiaamuna se lähti oikein mielellään ja juoksikin kun tuulispää puolessa välissä järvenselkää kun me muut madeltiin perässä. Mutta näköjään sekin tarvitsee jo lepopäiviä.

Tänään kiiruhdettiin sen vuoksi takaisin kaupunkiin, että päästiin Samun treeneihin. Eli agilityä, mitäpä muutakaan. Samu käy silloin tällöin kouluttamassa valmennusryhmää ja se jos mikä onkin mukavaa vaihtelua.

Rata oli tosi kiva, tekemistä ja haastetta riitti, mutta ei mitään väkisin väännettyä. Suurin haaste oli A:lta puomille, A.n jälkeinen pituus ja muurin takaakiertokin oli vielä ihan ok, mutta esteet 6-9 teki jo vähän haastetta. Loppujen lopuksi paras vaihtoehto oli alkuperäinen suunnitelma eli persjättö muurin eteen, päällejuoksulla kutonen, työntö seiskan taakse, valssi kasille ja backflapillä puomille. Miten hienosti se hakikaan puomille ja superhyvin päähän asti.
Putken suuntakäskyä piti vähän muistutella ja muutenkin tuo 11-16 oli vähän keskikertaista. Kepeille työnsi väkisin tokaan väliin, jos jäin ulkopuolelle itse. Eli putken päähän persjättö ja sisäpuolelle ohjuroimaan koiraa oikeaan aloitukseen. Avokulmat, huokaus... Loppu oli silkkaa juoksemista, muurin jälkeen tuli hyvin hanskaan ja haki sylkkärillä hypyn. Kelpo koira se oli tänään.
Vaan kunto on kyllä romahtunut tämän kortisonirallin takia! Tehtiin 2x10 minsaa ja tokalla kierroksella ei okein jaksanut keskittyä enää hinkkaamiseen ja oli muutenkin ihan löysä. Kevät ja juoksulenkit siis odottaa - valoa kohti!