Ipen kroppa nimittäin. Tänään oli ihanteellinen keli ajaa Turkuun oikaisuhoitoon. Sulat tiet ja aurinko porotti siniseltä taivaalta - taitaa olla kevät ihan virallisesti täällä.
Ensimmäisen kerran kun käytiin Tanjalla, niin Ipeä oiottiin ja auottiin lähes puolitoista tuntia. Onni oli, että oltiin illan viimeisiä potilaita ja että Tanja ystävällisesti teki ylitöitä epätoivoiselta vaikuttavan tapauksen kanssa. Tänään kropan läpi menemiseen meni vaivaiset 50 minuuttia. Rangassa ei ollut ensimmäistäkään lukkoa - tää on jo historiallista! Suoliluu oli inasen vinossa ja pallea kiristi, mutta se korjaantui aivan ongelmitta. Viime viikkoinen liukastuminen näkyi vasemmassa lonkassa, mutta oli kuulemma hyvin pieni vaiva. Pahemminkin olisi voinut käydä. Ipe silmin nähden nautti käsittelystä ja silloin tällöin venytteli makoisasti auttaakseen käsiteltävää kohtaa.
Osteopatia on ollut taivaanlahja Ipelle, se pysyy hirmu hyvässä jamassa pitkään käsittelyn jälkeen.

Arkistokuvaa vuoden takaa

Tuoretta kuvaa Siilinkarilta olisi saanut eilen kun tehtiin vuoden ensimmäinen jääretki karille. Mutta meillä oli kuulemma kiire katsomaan Mäkäräisen (surkeaa) ammuntaa, niin ei joudettu kuvailemaan. Toivottavasti nämä kertakaikkisen mahtavat kelit jatkuvat vielä pitkään, niin paljon saa energiaa tuosta auringonpaisteesta!

Eilen illalla oli valmennusryhmän treenit, jossa Pekka veti tekniikkatreeniä. En muista niin piinaavia treenejä tehneeni aiemmin! Laitettiin superhelppo neljän hypyn ja yhden putken muodostelma, jossa jokaisella esteellä ja putkenpäällä oli oma numero. Sitten vuorollaan sai numerosarjan yhden ja kuuden väliltä ja ilman, että edes katsoi "rataa" piti rata ensinnäkin muistaa ja suunnitella ohjaus. Sitten koiran kanssa radalle. Tehtiin kaksi kierrosta ja mokasin molemmilla kerroilla oikein kunnolla. Ensimmäinen kierros oli jo kuviona niin haastava, etten meinannut muistaa sitä ulkoa, saati suunnitella siihen järkevää ohjausta. Toinen kuvio oli sen verran symmetrinen, että tällainen kuvamuistin omaava sai sen päähänsä kyllä helpolla, mutta toteutus ontui pahan kerran. Järkyttävän vaikeeta suunnitella ohjausta ilman, että pääsee kävelemään ja katsomaan estevälejä, linjoja jne.
Loppuaika tehtiin helpolta näyttäviä ratapätkiä, jotka olivat käytännössä kaikkea muuta kuin helppoja. Takaaleikkaustreeni onnistui suhteellisen hyvin, toiselta puolelta paremmin kuin toiselta. Viimenen "ohjaaja ei liiku - liikkuu - ei liiku" -rytmitys oli pirun vaikee kans. Nollasta sataan kiihtyminen vaatii ehkä vähän lisää treeniä. Huippuhyvät treenit kyllä, paljon yksinkertaisen hyödyllistä harjoitusta. Kaiken kruunasi se, että saatiin Inton hyppyvaliokakkua ja jäähdyttelylenkillä päästiin Katin ja Anun kanssa ihastelemaan revontulia! <3