Lähtökohdat päivän kisoille ei ollu ihan kohillaan, kun olin aamun ja aamupäivän hikoillut tulospalvelussa 1- ja vähän 2-luokkienkin ajan. Pikkasen short of staff, yksi kompuutteri, kaksi rataa rullaa yhtäaikaa niin johan siinä meinas ressiä pukata. Pää oli ihan hajalla, kun lähdin kotiin syömään ja hakemaan koiraa.
Aamuhämärä oli muuttunut täydellisen aurinkoiseksi pakkaspäiväksi, jonka ansiosta mieli vähän kirkastui matkalla kotiin. Kun päästiin takaisin hallille ja mentiin lämmittelylenkille, niin Ripelius teki mun päivän. <3 Se oli kuriton rasavilli. Juoksi pupulaukkaa puuterilumessa eteen ja täysiä törmäilyauto-hengessä takaisinpäin vasten pompaten. Kauhistelkaa ihan rauhassa, mun koira käyttäytyy joskus tosi kurittomasti. Mutta se saa tehdä niin, jos siitä tulee hyvä mieli kaikille. Pieni koira hönttäsi ja hepuloi sen minkä tumppujen varastelulta (suoraan kädestä!) kerkesi ja mua vaan nauratti kuinka ihana se oli.
Tällä hyvällä fiiliksellä mentiin A-radalle, joka tuntui tosi hyvältä. Pientä kauneusvirhettä ja säätöä, mutta jotenkin se vaan tuntui hyvältä. Ennen loppusuoraa tuli aivokupla ja olin menossa suunnitelman vastaiselle puolelle puomia (joka olisi ihan samanlailla toiminut sekin, you damn ass!) ja viime tingassa ryntäsin takaisin raiteille, jonka vuoksi Ipe oli ajatunut renkaan linjasta ohi. Kerkesin kuitenkin (mielestäni) korjaamaan koiran ennen estelinjaa ja jatkettettiin hyvillä mielin maaliin. Hämmentyneet katsojasisareni pudistelivat päätään, että jotain tuomiollista siellä kai tapahtui, mutta eivät oikein tienneet mitä. No loogisin oli se tulkinnallinen kielto renkaalta, mutta videolta näkyy (tai oikeastaan siis ei näy), että tuomari nostaa vitosen. Puomin ylösmenolle se on liian aikainen (kumartuu heti sen jäljeen tihrustamaan ylösmenoa) ja kielto on kielto, ei vitonen. Putkea edeltävän pituuden Ipe veti kyllä aika mahaliitoa ja vähän ehkä näyttikin siltä, että olisi hipaissut viimeiseen palikkaan, mutta silti se on vähän outo - miksi niin myöhään nostaa käsi? En tiedä. Vitonen oli joka tapauksessa tulos, vaikka meillehän se oli henkinen nolla ja suoranainen työvoitto! Eli vähän sama kun nollavoitto...melkeen.
Toinen rata oli lähes tulkoon yhtä helppo, pientä vääntöä vaadittiin keppejä ennen ja jälkeen, mutta siinä olikin sen radan haaste. Tokihan siinä oli meille sitten haastetta poikineen, kun juuri siinä kosahdettiin, mutta kaksi tippunutta rimaa kertoi jo omaa tarinaansa siitä, että hyvänmielen Eemeli-fiilis oli laskenut jo auringonpaisteen mukana. Luovuttaja-asenteella ei pitäisi radalle edes lähteä, mutta tulipahan käytyä. Oliko siinä jotain hyvää? Noo, sen lisäksi että käskytin keinulle "putkeen, putkeen, putkeen" ja että jo aloitusrima tippui, niin se otti kauniin (yhden jalan) A:n kontaktin, kun virhepisteet alla saattoi vähän seisottaa.
Pitäis kai olla enemmän harmissaan siitä, että tämän helpompia 3-luokan ratoja ei taida vähään aikaan olla tarjolla ja me sylettiin tuplanolla viemäriin kuin avokado (kuka niitä oikeesti syö?!) konsanaan. Mutta oikeestaan oon aika tyytyväinen ja mielissäni siitä, että mun vanha kunnon pappamopo on tullut taas takaisin, koska sellasta saippuakonetta en osaa käyttää.
