NOT.
Tän viikon treenit on menneet taas kertakaikkisen mahtavasti. Keskiviikkona treenattiin Suomalaisen rataa, jota oli juostu ekalla TopTeam-leirillä. Päästiin virheettömästi esteelle 1. Vaikka aloitettiin aika monta kertaa uudestaan, niin päästiin virheettömästi esteelle 1. Fantastista. Ipellä oli siis sellainen "näen-vain-puomin" -päivä, joka pikkasen vaikeuttaa sitä treenaamista, kun jokainen seuraava este ei ole puomi. Muutenkin oli niin takkusta, niin takkusta. Kyllä me jossain vaiheessa päästiin rämmittyä esteelle 15, jonka jälkeen matka tyssäsi ihan taivahan lopullisesti. Koira oli kyllä todella outo. Yhdessä vaiheessa näytti siltä, että se olis liikkunut hetken epäpuhtaasti, mutta kun ravuutettiin, niin meni taas ihan normaalisti. Treenit onneksi loppui hjyvään fiilikseen, kun tehtiin loppupätkä, jossa suoraputki syötti (koko kentän vauhtisuoralta) avokulmasta keppien tokaan väliin. Kerrasta oikein! Oli aika tattis Ipeltä, joka on huono avokulmissa.
Torstaina oltiin jälkitreeneissä ja tehtiin sellanen peliliike, että jälki tehtiin siihen malliin, ettei oikomismahdollisuutta ollut. Lisäksi sen annettiin vanhentua noin 1½ tuntia. Työskentely oli huomattavasti keskittyneempää, ilmeisesti tuoreet jäljet on olleet liian helppoja. Silti ei menty niinku oppikirjoissa, Ipe haki lähes joka risteyksestä oikealle, vaikka maali oli vasemmalla puolella. Tuulta ei ollut nimeksikään ja jäljen päälle oli satanut lumi. Lopuksi todennäköinen ilmaisu tuli aika kaukaa, kun ei halunnut enää edetä, mutta antoi kyllä vahvasti ymmärtää, että tietää missä jälki menee. Maaliin oli kuitenkin vielä matkaa, joten odoteltiin että jatkaa. Hetken tuumailun jälkeen vei sitten maaliin ja ilmaisu näköetäisyydeltä.
Tänään tehtiin expedition Kauppiin, jossa Nässyn jäätävä viima oli kadottanut polut lumidyynien alle. Sisseinä kuitenkin mentiin ja Unna pieni kuukkurainenkin kuulkaa tallasi melkein koko matkan ilman lisävarusteita! Välillä kun se jäi mutkan taakse, niin lumirännistä näkyi hännän pää kun se viipotti tulemaan. Pieni karpaasi <3
Iltasella naksuttelin ruoan koirille ja päätin treenata taas metallia Ipen kanssa. Ipehän sitten pyöritti, tökki ja heitteli nurkassa ollutta kudekerää, esitti kaikki tuntemansa kordinaatiojumppansa - yritti vielä sohvalta käsin 2on-2off asennosta näyttää keräpallojonglöörausta, kunnes luovutti ja meni sen halvatun metallikapulan luo. Hyvä Ipe, olet voittaja-ainesta!
