Eilen päästiin pitkästä aikaa tokotreeneihin. Eteläpuisto oli ihanteellinen paikka (vesilätäköistä huolimatta), koska ympärillä oli paljon häiriötä. Ja ne lenkkeilymaastot <3
Meidän vuorolla tehtiin ensin ruutua. Heti kärkeen leluruutu, johon hyvällä vauhdilla - hetsasin kyllä aikalailla. Toinen niin, että käytiin yhdessä katsomassa, mutta en jättänyt lelua. Vein (noin) täyteen mittaan ja palasin itse reilu puoleenväliin ja käskytin siitä. Meni edelleen tosi hyvin, vaikka ruutu oli selvästi tyhjä. Hienoa Ripelius!
Sitten otin hyppynoutoa, jota ei olla järin treenattu. Suorat hakee ja tekee hyvin, mutta vinoista heitoista tulee helposti ohi, koska ei olla tosiaan treenattu. Yhdessä pohdittiinkin, että mikähän olis järkevin tapa treenata vinoja palautuksia ja Soile antoikin ihan hyvänoloisen vinkin: leluilla heittelyä ja vaatii vaan joka kerta hypyn yli. Jääpi pois se tylsä nouto-osuus ja muu hifistely.
Marke käskytti meille vielä liikkeestä istumisen, joka oli ensimmäinen koemainen treeni tätä lajia. Annoin ihan minimaalisen vartaloavun painonsiirrolla ja hyvin jäi.

Kotioloissa tuo on sangen laiska otus
1315075001_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Lopuksi otettiin paikkamakuut, joihin Marken vinkistä lisättiin yllätysmomentteja kun viuhahdeltiin piilosta aikaajoin. Jos jossain tuohon voi luottaa, niin siihen, että se on ja pysyy. Alan jatkossa koittamaan, että kuinka paljon häiriötä se kestää. Yhden kerran juoksin patukan kanssa piilosta ja heilutin sitä helikopterin lailla pään päällä. Kumarruin vielä "leikkiinkutsuasentoon" ja heiluttelin patukkaa maata pitkin. Ipen silmissä ei näkynyt pienintäkään epäröintiä, lähinnä sellanen hämmentynyt "lopeta nyt saateri tollanen, sää nolaat mut!" -katse :D

Huomenna on sitten meikäläisen ihkaensimmäiset 3-luokan kisat! Huisia :D Ja mää kun iloitsin siitä, että kolmosissa ei tarvi onneksi herätä kauheen aikasin kun kolmoset on aina viimesenä ja pelkissä kolmosten kisoissa maksit yleensä lopettaa kisat. Ja mitä vielä! Maksit alottaa huomenna, joten kello soi ennen kahdeksaa.

Loppukevennyksenä Fridan kiihtyminen nollasta sataan sekunnissa. Ja hiipuminen.
1315076305_img-d41d8cd98f00b204e9800998e