Joidenkin mielestä vain uteliaita, mutta kun on kurkku niin kipeä ettei pysty huutamaan, täytyy puhua kurittomuudesta.

Curious George

Tulin eilen Karstulaan Islan kanssa. Pienet pääsivät maalle jo viime torstaina mun Helsinki-viikonlopun vuoksi, joten täällä odotti kolme pientä ja iloista koiraa Ritan lisäksi. Fanni on niin liikuttava, kun ei päästä nyt silmistään yhtään. Ei onneksi varjosta kantapäillä, mutta pitää kyllä visusti huolen että on vähintään hyvän hajuetäisyyden päässä. Ipe, joka sai olla viikonlopun ainoa lellikersa, on sitten mustasukkainen ja hiihtää Fannin perässä ja pitää huolen, että on yhtä hyvin kartalla mun olinpaikasta kuin pikkumustakin. Se on mukava tuollainen 16-kiloinen sylikoira kun istut sohvalle. <3

Märehtijä laitumella

Mentiin aamulla ulkoilemaan ja ei aikaakaan, kun kuuro "kuulen-kaikenlaisia-ääniä" Rita aloitti varmuuden vuoksi haukkumisensa naapurin suuntaan. Ääni käheänä yritin käskeä Fannin ja Unnan pois joukkohysterian partaalta, mutta epäonnistuin. Juostiin sitten kilpaa naapurin pihaan kaikki yhtä kovaa huutaen. Onneksi meidän lähimmät ja sitä myöden myös ainoat naapurit on tottuneet tällaisiin pieniin yllätysvierailuihin. En huomannut käskyttää Ipeä jäämään pihaan, mutta sillä oli ilmeisen hyvä aavistus siitä että muut oli pahuuksien tiellä, koska se jäi katselemaan kotimäen päälle tuli perseen alla kun muut myllytti naapurin pihassa. Vasta kun naapurin saksanseisoja pääsi pihaan moikkaamaan meitä, ampaisi Ipekin tuhatta ja sataa meidän luokse pylly vispaten ja korvat kuitenkin hivenen anteeksi pyydellen luimussa "sori sori, mää tiedän ettei olis pitänyt tulla, mutta kun kaikki muutkin ja teillä kuullosti olevan niin kivaan!"

Salaisen tiedustelupalvelun ninja maastoutuu heinäpeltoon