Tämä viikko on ollut jo toimelias, etenkin verrattuna viime viikkoon. Edellinen viikko sentään lopetettiin aktiivisesti, kun päästiin pitkästä aikaa osallistumaan jälkitreeneihin. Ipe teki kaksi lyhyttä jälkeä, toinen tuore ja toinen vajaa tunnin vanha. Maalit pitkän suoran päässää. Tarkoituksena oli saada joku tolkku siihen sen ilmaisuun, mutta ei tultu kamalasti hullua hurskaammiksi vieläkään. Eli lisää treeniä!

Maanantaina otin koko köörin mukaan Islan agitreeneihin, kun olin niin myöhään töissä. Rakennettiin karsintojen finaalirata aina pituudelle asti, sitten loppu tila kesken. Oli hauska treenata rataa, siinä oli niin kivasti haastetta, mutta ei kuitenkaan kohtia, jotka olisi aivan ylivoimaisia. Vedin ässän hihasta treenien kuluessa ja otin Ipen treeniajasta vähän aikaa minien vuorolle. Kiskastiin lenkin jälkeen nimittäin Fannin kanssa radalle! :D Pikkumusta on niiin liikkis! <3 Toinen ei ole päässyt agittamaan pitkään aikaan, niin se mennä kaahottaa suupielet korvissa ihan täpöjä. Harmi vaan, kun huolimattomasti heitin kädessä olevat namit sen nenän eteen kesken keppien, jonka jälkeen pakka sekosi aika huolella. Siihen astihan oltiin ihan kiinni maajoukkuepaikassa! ;) Oli niin kierroksilla, ettei malttanut edes pujotella! Mun pieni chihuahua <3



Ipen kanssa tie maajoukkueeseen nousi pystyyn jo esteellä kaksi. Kiellon otti, kun lähin aika tiukasti pakkovalssin jälkeen kiiruhtaan. Tämä saatiin kyllä toimimaan pienellä fiksauksella. Päällejuoksut okserin jälkeen ok, samoin keppien sisäänmeno. Meille vaikein oli A:n alastulo, kun jään taakseni niin Ipe himmaa ja tulee vinosti alas.

Tiistaina päästiin vihdoin tokotreeneihin. Tehtiin liikkuroituna AVOn kaukot ja luoksetulo. Kaukoissa ei koomaillut yhtään! Luoksetulossa himmasi, joten otin uudestaan läpijuoksuna. Vuoroa odotellessa otin pari noutoa ja seuruupätkiä. Superhienoa seuruuta, topakkaa mutta ei liian painostavaa. Koska saatavilla oli ruutu nauhoineen päivineen, niin pitihän sitä tehdä. Saatiin Tuulalta hyvä vinkki, että koira kannattaa aina laittaa täyspitkään matkaan, vaikka itse olisikin lähempänä ruutua. Näyttöruutuja ollaan tehty ja ne toimii ainakin toistaiseksi. Täydestä matkasta tulee heti oppi siihen tsuumailuun, että missäs se ruutu nyt on ja lisäksi vauhti on kovempi. Tämä toimi oikein hyvin, eikä Ipe ollut moksiskaan vaikka tehtiin tällänen muutos.
Tokon kanssa on meneillään pieni blokki, koska pitäis alkaa laittaa VOIttajan liikkeet kuosiin, mutta nyt on taas se pelko että menen pilaamaan kaikki. Joten silloinhan on parempi olla treenaamatta, eikö vain? Voittajassa kuitenkin niin moni asia vaikeentuu, että nyt saa alkaa ihan tosissaan tekemään töitä jos mielii joskus kokeisiin. Tunnari ja kaukot on ehkä suurimmat möröt. Erityisesti tunnarin alkeisopetuksen vinkeistä olisin erityisen kiitollinen!

Ip on aina-valmis-koira, mutta ohjaaja hannaa...
1311270821_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

On siellä ylemmissä luokissa jotain sellaistakin, mitä ei onneksi tarvi kamalasti pelätä. Tehtiin treeneissä nimittäin EVL:n paikkamakuu, first time ever! Tuli mullekin vähän yllätyksenä, mutta go with the flow ja hommat hoituu. Ei mitään ongelmaa.

Selvisi muuten hiljattain, että ainakin Isla on värisokea. Pienen googletuksen jälkeen tosin ilmeni, että kaikki koirat on kai jossain määrin punavihersokeita. Tein omin pikkukätösin solmunaruja punaisesta ja oranssista kuteesta. Ei löytynyt sellainen lelu nurmikolta ilman nenää! Aivan totaalisen näkyvillä ja helposti spotattavissa ollut naru ei sattunut paimenen kitaan, vaan ohi meni (ylätuulessa) ja pienen pakituksen jälkeen vasta löysi sen kun oli saanut vainun. Se ei vaan näe sitä. Hämmentävää.