...mutta menkööt! Lomareissun jälkeen on Ipen agitreenit sujuneet jotenkin mukavan vaivattomasti. Tai sillä on nykyisin hirveen hyvä fiilis treeneissä, tekee niin innolla mutta ei kuitenkaan sikaile (ainakaan paljon :D).
Maanantaina Saaran treeneissä tehtiin yhtä Samun rataa, jota oltiin tehty talvella valkkutreeneissä. Radassa oli muutamia otollisia persjättöpaikkoja ja myöhän persjätettiin! Ennätys taisi olla kolme persjättöä peräjälkeen. Oli kiva treenata vanhaa rataa uudestaan, koska muistan että Islan kanssa takuttiin aika pahasti niisto-sokkareissa. Puolessa vuodessa on jotain tapahtunut, koska homma toimi kun vessan juna. Olen itseasiassa oppinut, että niisto toimii Ipelle tosi nihkeesti. Se ottaa superhelposti niisto-sokkareissa kiellon, kun lähden vetämään pois alta. Senpä vuoksi meillä on nykyisin käytössä ns. takaakierto-persjättö, eli samalla takaakiertoon ohjaavalla kädellä otan sen persjätön jälkeen kiinni (selän takaa), jolloin se niisto-vaihe jää kokonaan pois. Toimii. Näin pysyy paremmin rimat ja jatko on aina sujuvampi.
Tiistaina kävin Tallilla höntsäilemässä pienten kanssa. Joo-o, Unna ja Fridakin osaa aksaa! :D Unnan bravuuri on kepit ja keinu. Tosin nykyisin se menee kepit niin intopiukassa, että välillä se menee kaks väliä kerrallaan, mutta mitäs pienistä! Pääasia, että on hauskaa.
Ipe teki hyppytekniikkaa, etäisyyden arviointia. Ensin kasvava sarja. Viimesen joutu vähän kurottaa, mutta korjasi moitteettomaksi seuraavalle yritykselle. Sitten tehtiin vikan hypyn etäisyyden variointia. 15-18 jalkaa alkaa olla niitä hoodeja, kun se ei oikein tiedä ottaisko yhden ison laukan vai kaksi pientä. 15 jalkaa menee vielä yhdellä isolla, mutta siitä ylöspäin alkaa olemaan niin kurkottelua, että korjaa sen yleensä kahdeksi pikkulaukaksi. Noi on kyllä hauskoja treenejä, kun näkee kuinka kovasti toinen funtsii, miettii, kokeilee ja korjaa - ihan itse. Ipe on kaiken lisäksi niin liikkis hyppytekniikka treeneissä, kun se tietää mistä on kyse, niin se menee ihan itse istumaan sinne ekan speedbumbin taakse ja tuijottaa eteensä. Ilmeisesti jotain on tehty oikein, ettei nuo treenit ole sen mielestä tylsiä, vaikka ovatkin rauhallisempia ja matalavireisempiä kun normi aksatreenit. Kun oli treenit treenattu ja pyysin Ipeä kentän sivuun, se vaan istu päättäväisen näköisenä sarjan edessä ja odotti, että tehdään vielä lisää.
Keskiviikkona oli valkkutreenit, jossa Kati koutsasi vauhtiratoja. Eka rata oli kunnon vauhtirata, mutta pienillä lisämausteilla. SM-kisoista viisastuneina valkkutreeneissä on ollut aika aktiivisessa roolissa pituus ja sen eri variaatiot. Nytkin se oli haastavassa paikassa, mutta pienellä fiksailulla saatiin hommat toimimaan. Kontakti oli tosi kivat Ipellä, ekalla puomilla vähän hidasti, mutta kun päästiin vauhtiin niin tuli tosi näpsäkät 2on-2offit. Se onkin jostain nyt kehittänyt itsellensä pienen puomi-intoilun, toisella radalla nimittäin teki sellasen tempauksen, että tippu leuka maahan. Otin sitä alkusuoran takaa vastaan, jossa seisoin selkä täysin puomille päin. Kutsuin ja näin, että lukitsi jo kolmannen hypyn, mutta sivusilmällään huomasikin puomin, löi jarrut kiinni ja teki kurvin mun selän takana olevalle puomille! Didn't see THAT coming! :O Alkushokin jälkeen repesin nauruun, kun tilanne oli niiiin odottamaton. Kaikkea tuokin keksii.
