Sunnuntaina oli lämmin päivä. Nyt on kuitenkin vasta huhtikuu. Käsittämätöntä. Janakkalan kisat käytiin hiekkamontussa, johon aurinko paistoi koko päivän. Siellä oli lämmin. Minä kuulkaa oikein laitoin ekaa kertaa kisoihin meidän seuran edustuspaidan päälle - mustan t-paidan. Ja mitä vielä, siitä ei ollut kun harmia, koska ensinnäkin paidan logot ja tekstit jäi sellasen hiihtokisa-numeroliivin alle piiloon ja jäljelle jäi vaan mustaa pintaa auringolle. Kuuma tuli. Meidän satrttivuoro oli heti toisena, joten kun olin 6 minuuttia juossut rataantutustumisessa, en kerennyt kuin hakea koiran ja juosta takaisin radalle. Kerroinko jo, että tuli kuuma?

Meidän tavoitteena oli saada oikeanlainen kisavire joka radalle. Siinä ei ihan onnistuttu. Kun ei saatu suoritusta rullaamaan, niin on varmaan sanomattakin selvää, ettei tule tulosta. Eka rata meni ihan reisille heti alkuun. Oli kun vierasta koiraa olis vienyt taas. Tahmea ja varovainen, joka pian sinkoaakin korvatta jonnekin. Itselläni katosi jännitys ekan riman jälkeen ja olin jopa hivenen tyytyväinen, että nyt saa onneksi mennä rennosti loppuradan. Mutta ei mentykään. Sikaili vielä A:n kontaktin, jonka jälkeen päätin kävellä pois radalta.

Toiselle radalle otettiin erilainen valmistautuminen. Pistin sen fleece-hihnan piiloon, joka ilmeisesti saa sen ajatuksen ihan jumiin. Annoin sille lelun suuhun ja vapauden temuta keskenään sen kanssa. Aivan kuten treeneissäkin. Tämä toimi jo vähän paremmin, mutta en minä vieläkään saa sitä yhtä rennoksi kun treeneissä. Mikä ei tietysti ole yllätyskään, kisakokematon koira ja ohjaaja jännittää aina jossain määrin. Ei kovin hyvä yhdistelmä. Palikat on olemassa, mutta niiden kasaaminen ottaa ilmeisesti aikaa. Eilenkin Saaran treeneissä oli taas niin eri koira menossa, että sai ihan huolella juosta, jos meinas keretä ohjauksiin.

Räsäsen Minnan radat oli järkeenkäypiä, joten profiilia en jännittänyt, mutta toteutus tasolla hommat jäi puolitiehen. Väärät putken päät oli meille turmio joka radalla. Tuo koira pitää ilmeisesti kulmata jo ennen hyppyä, jotta se pystyy hypyn päällä lukitsemaan oikean pään, hypyn jälkeen oli enää turha huudella... Hyppyradan mokasin omalla huolimattomalla rintamasuunnalla, sekös vähän harmitti.

+hyppyradan avokulma kepeille onnistui!
+päällejuoksut
-putkeen viennit
-kisavire vähän siinä ja tässä

Kaiken kaikkiaan oli hauska päivä. Fanni ja Unna oli mukana katsomassa kisatunnelmaa ja ihmiset olivat iloisia aurinkoisesta päivästä. Kisavireen puutteellinen status jäi vähän harmittamaan, mutta siihen ei kai auta muu kuin kisata vähän lisää. Ja jottein nyt ihan liian hyvä kisapäivä olisi ollut, niin täytyy mainita, että pelkäsin käärmeitä metsässä ja kisapaikalla soi koko päivän Lauri Tähkä ja Elonkerjuu...